Kaksi ensimmäistä työviikkoa ovat nyt takana ja kuluivat
pääosin tutustuessa Cuna Nazarethin päiväkodin ja traperian eli kierrätyskeskuksen toimintoihin (tällä hetkellä
työskentelen Cunassa maanantaista torstaihin, traperiassa perjantaisin).
Cunan päiväkodissa vietin jokaisen lapsiryhmän kanssa yhden kokonaisen päivän
osallistuen ryhmien päivittäisiin askareisiin ja toimintoihin. Lapsiryhmiä Cunassa on viisi;
1-, 2-, 3-, 4- ja 5-vuotiaiden ryhmät. Lasten lukumäärä ryhmissä vaihtelee noin
kymmenestä kahteenkymmeneenyhdeksään. Jokaisessa ryhmässä työskentelee kaksi
aikuista; opettaja ja avustaja. Lisäksi päiväkodin siisteydestä huolehtivat
henkilöt osallistuvat mahdollisuuksiensa mukaan lasten hoitamiseen. Lapset ja
henkilökunta ottivat minut avosylin mukaan joukkoihinsa! Alla olevissa kuvissa päiväkodin pienet lapset odottavat välipalaa ja vähän isommat lapset leikkivät päiväkodin pihassa.
Cunassa pääsin lisäksi kiinnostuneena seuraamaan paikallisen psykologin työtä. Psykologi työskentelee Cunassa puolitoista päivää viikossa tutkien ja tukien lasten kehitystä, oppimista ja tunne-elämää sekä työskennellen tiiviisti myös lasten vanhempien kanssa. Lisäksi psykologi tekee konsultatiivista työtä päiväkodin henkilökunnan kanssa sekä työtä työyhteisön kehittämiseksi. Aikamoinen tontti yhdelle ihmiselle! Ilokseni paikallinen psykologi käyttää paljon erilaisia luovia ja heittäytymistä vaativia menetelmiä; siinä on paljon itsellä oppimista!
Cunassa pääsin lisäksi kiinnostuneena seuraamaan paikallisen psykologin työtä. Psykologi työskentelee Cunassa puolitoista päivää viikossa tutkien ja tukien lasten kehitystä, oppimista ja tunne-elämää sekä työskennellen tiiviisti myös lasten vanhempien kanssa. Lisäksi psykologi tekee konsultatiivista työtä päiväkodin henkilökunnan kanssa sekä työtä työyhteisön kehittämiseksi. Aikamoinen tontti yhdelle ihmiselle! Ilokseni paikallinen psykologi käyttää paljon erilaisia luovia ja heittäytymistä vaativia menetelmiä; siinä on paljon itsellä oppimista!
Cunassa ollessani olen myös innolla suunnitellut toivottavasti
jo ensi viikolla 5-vuotiaille lapsille käynnistyvää nallekorttityöpajaa. Työpajan
tarkoituksena on vahvistaa lasten sosiaalisia ja tunnetaitoja.
Tämän linkin takaa löysin mukavia hengitysharjoituksia
lapsille:
Traperiassa eli kierrätyskeskuksessa tutustuin sen eri työpajoihin sekä erilaisten
materiaalien kierrätykseen liittyvään toimintaan. Lisäksi pääsin noutamaan
lahjoituksia isolla kuorma-autolla Liman eri alueilta. Oli kiinnostavaa päästä
kurkkimaan paikallisten ihmisten koteihin. Lähikoulun kanssa pidetyssä
neuvottelussa suunniteltiin työtäni koulun oppilaiden motivoimiseksi traperian
avustuksella koulun yhteyteen avatun kirjaston ahkerampaan käyttöön. Alla olevissa kuvissa traperian myymälän naistenosasto sekä traperian pihassa olevaa erilaista lahjoituksina saatua kunnostukseen tai kierrätykseen menevää tavaraa / materiaalia.
Vapaa-ajalla olen mm. toipunut sitkeästä flunssasta, kävellyt ympäriinsä, löytänyt hyvän lähikaupan, löytänyt hyvän pesulan, löytänyt hyvän jumppapaikan sekä osallistunut erilaisiin ilmaisiin aktiviteetteihin (kuten luennot ja elokuva- ja teatterinäytökset), joita järjestetään ilahduttavan paljon kaupunginosassa, jossa asun (Miraflores). Olen myös tavannut toisia Limassa asuvia suomalaisia sekä opettanut englannin kieltä Cunan päiväkodin hallinnollisen johtajan innokkaalle nuorelle pojalle. Aika on kulunut nopeasti enkä ole päässyt tylsistymään.
Nämä kaksi viikkoa ovat ehtineet synnyttää monia ihastuksen
ja ihmetyksen aiheita. Välillä olen toden teolla joutunut pohtimaan näkemieni (tottumistani toimintatavoista poikkeavien) toimintatapojen taustalla olevia
tekijöitä. Lisäksi olen joutunut pohtimaan perusteluja omassa ajattelussani
oleville itsestäänselvyyksille. Ja tämä pohdinta jatkuu. Toivon, että voin
jatkossa jakaa tässä blogissa joitain tällä matkalla mahdollisesti syntyviä oivalluksia.
Jo nyt on kuitenkin päivän selvää, että lapset ovat ihania, eläväisiä ja
tarvitsevia myös maailman tällä laidalla ja että heidän hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan
vastuussa olevat henkilöt ovat haastavan tehtävän edessä, myös täällä.
Kiitos tähänastisista tarinoista! Erityisen kiinnostavaa on kuulla arjestasi, iloineen ja vastoinkäymisineen, käytännön esimerkkien kautta. Esimerkiksi hyvin kuvasit ensimmäisiä öitäsi siellä palelevaisena ja ihmettelin, että varsin neutraalisti kirjoitat noinkin viileästä aiheesta ;) Hienoa, että olet päässyt jo parissa viikossa tutustumaan monenlaiseen ja kuulostaa, että alat kotiutua! t.Sanna
VastaaPoistaIhanaa lukea sun ajasta siellä Heikku! Kirjottele lisää jatkossakin; mielenkiinoista päästä mukaan sun matkalle <3 :) maija
VastaaPoista