sunnuntai 10. elokuuta 2014

Koti-ikäväitkut eli ilon kyyneliä

Ensimmäistä kertaa itkin ikävää oltuani täällä viisi päivää. Tätä asiaa ei saa kuitenkaan käsittää väärin, minun on ollut hyvä olla täällä. Kyyneleet eivät ole surun kyyneliä, vaan ilon kyyneliä; kyyneliä rakkaista ihmisistä ja elämästä, joita kaipaan. Koti-ikävän hetkillä pyrin olemaan ryhtymättä liian tunteelliseksi; ”älä ajattele”, sanon itselleni. Silloin otan myös käyttöön ETVO-koulutuksissa ja jo aiemmin elämässä oppimaani antia!

Tässä linkki tämän hetken fiilistelybiisiin:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti