Pääosin kevyttä kamaa…

Viimeisten viikkojen aikana Cunan päiväkodilla olen jatkanut työskentelyä pääosin pienten lasten ryhmissä (1- ja 2-vuotiaiden lasten ryhmät). Lisäksi olen tavannut muutamia nallekorttityöpajaan osallistuneiden lasten vanhempia ja keskustellut heidän kanssaan lasten kertomista, minua huolestuttamaan jääneistä asioista. Tapaamisten tarkoituksena on ollut mm. vahvistaa vanhempia lapsiin suotuisasti vaikuttavien kasvatusmenetelmien käytössä. Erääseen tapaamiseen tuli lapsen vanhempien sijaan lapsen setä, mikä on esimerkki siitä, kuinka kollektiivinen kulttuuri näkyy täällä Perussa; perhe tarkoittaa täällä paljon laajempaa ihmisjoukkoa kuin Suomessa. Sedän tultua tapaamiseen jouduin hetken pohtimaan sitä, tulisiko minun käydä suunnittelemani keskustelu hänen kanssaan. Päädyin kuitenkin siihen, että kuuntelin hetken sedän ajatuksia, minkä jälkeen pyysin vanhemmat erillisiin tapaamisiin luokseni. Traperialla eli kierrätyskeskuksella olen jatkanut työskentelyä kirjaosastolla. Kirjojen lajittelu on edennyt hitaasti ja välillä on tuntunut siltä, että työtä on mahdoton saattaa kunnialla loppuun. Nyttemmin tunnelin päässä on kuitenkin näkynyt valoa, sillä kirjaosastolle tuotiin yksi iso kirjahylly lisää. Näin sain lisätilaa kirjoille ja kirjojen lajittelu helpottui. Olen myös jatkanut käyntejä lähikoululla, missä minut on otettu joka kerta yhtä aidoniloisesti vastaan. Toissa viikonloppuna lähikoulun yhteyteen perustetulla kirjastolla järjestettiin nukketeatteriesitys alueen lapsille ja heidän vanhemmilleen. Näin jatkettiin lasten ja heidän vanhempiensa motivoimista kirjaston ja traperian ahkerampaan käyttöön. Olisimme toivoneet paikalle suurempaa yleisöjoukkoa. Toisaalta se, että paikalle tulleet lähtivät koteihinsa silminnähden hyvillä mielin, ilahdutti. Alla kuva nukketeatteriesityksestä ja sitä seuranneesta yleisöstä.

Vapaa-ajalla aktiivisesta elämästä ja kaiken uuden oppimisesta johtuva väsymys on meinannut välillä ottaa ylivallan. Tämä väsymys purkautuikin yllättävällä tavalla toissa viikolla suomalaisessa joulukirkossa ja joulukirkon jälkeisillä kirkkokahveilla. Odotin tilaisuutta niin ja olin varma, että itkisin kirkossa liikutuksenkyyneliä. Tilanne eteni kuitenkin toisin kuin olin ajatellut. Suunnistusongelmien vuoksi saavuin paikalle hikisenä viimetipassa. Jumalanpalveluksen aikana ja sen jälkeen väsymys ja stressi purkautuivat kiusallisina naurukohtauksina. Kirkossa tuijotin polviini ja yritin ajatella elämän ikävimpiä asioita. Se auttoi pitämään itseni jotakuinkin kasassa, mutta pieniä tirskahduksia tuli. Sain kaveriltani huomautuksen epäkunnioittavasta käytöksestä. Ehtoolliselle en uskaltanut mennä, sillä pelkäsin, että tilanne olisi sujunut osaltani asiattomasti. Kirkkokahveilla tökin reittäni cocktail-tikuilla tarkoituksenani pitää tämän toiminnon aiheuttaman pienen kivun avulla naurukohtaukset poissa. Kaverini huomautti jälleen toimintani epäasiallisuudesta. Erään lauluesityksen aikana jouduin lopulta täysin hervottomassa tilassa poistumaan kirkkokahvitilasta. Oli vapauttavaa antaa naurun lopulta vain tulla. Mutta kyllä hävetti oma käytös! Toisaalta en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin iloisella päällä!  Se suunnaton suomalainen rauhallisuus, viulusäestys sekä virret ja joululaulut korkealta ja hiljaa  huvittivat minua niin. Uskon, että myös suunnattoman suuri tuttuuden kokemus sekä piilevä koti-ikävä saivat osaltaan tämän itselleni hyvin poikkeuksellisen käytöksen aikaan. Pelkäsin naurukohtauksien toistuvan seuraavalla viikolla järjestetyllä Suomen itsenäisyyspäivävastaanotolla Liman Suomen suurlähetystöllä. Mielestäni onnistuin kuitenkin käyttäytymään juhlassa sen arvokkuuden vaatimalla tavalla.

Nyt kuitenkin aivan toiseen teemaan. Täällä Perussa kasvaa valtava määrä erilaisia herkullisia hedelmiä, kiitos Perun erilaisten ilmastoalueiden (costa, sierra, selva = rannikko, vuoristo, viidakko). Loppukirjoitukseni ajan keskityn esittelemään maistamistani itselleni entuudestaan tuntemattomista hedelmistä itselleni mieluisimpia ja merkittävimpiä. Jokaisesta hedelmästä on kuva / kuvia siihen liittyvän esittelytekstin alla.

Chirimoya (kirimoija, cherimoya tai kermaomena) on ehdoton suosikkini. Se kuuluu annoona-hedelmien sukuun. Se on kotoisin Perun ja Equadorin vuoristoseuduilta. Kasvaa puussa. Se on niin makea, että tuntuu kuin karkkia söisi. Chirimoyaa voi syödä lusikalla suoraan halkaistusta hedelmästä. Herkkä ja pehmeärakenteinen hedelmä.  Herkkyytensä vuoksi hinnaltaan kallis.

Guanabana (guanabana) kuuluu niin ikään annoona-hedelmien sukuun. Maultaan hieman kitkerämpi ja vähemmän makea kuin chirimoya. Guanabanoja kasvaa jopa Cunan päiväkodin pihassa.

Granadilla (granadilla) on yksi passionhedelmälajike. Siitä syödään limamainen sisältö siemenineen. Lisäksi siemenet voi käyttää esim. hedelmäsalaatteihin, kastikkeisiin ja juomiin. Maultaan makea ja erittäin herkullinen. Kasvaa puussa. Granadilla on niin ikään yksi suosikeistani.

Mango Edward on ”suomalaisen mangon” ja persikan sekoitus. Erittäin makea, mehukas ja vahva hedelmä. Toisaalta kuvailisin sitä pehmeäposkiseksi sulohedelmäksi.  Myös hedelmän kuoren voi syödä. Hedelmän sisällä on pitkä ja kapea siemen. Mango Edward on niin ikään yksi suosikeistani. Liikaa nautittuna saattaa aiheuttaa ikävää ylävatsanipistelyä. Hyvin erilainen kuin mangot, joita on saatavilla Suomessa.

Mango ciruela/o (suoraan suomennettuna ”mango luumu”) on makea ja mehukas hedelmä, jonka keskellä on iso piikikäs siemen. Kasvaa puissa Perun pohjoisosissa. Maukas ja hyvin erikoinen hedelmä. Etsiessäni tietoa tästä hedelmästä, silmiini osui Youtuben video, joka kertoo luumupuussa kasvaneesta mangosta. Asia ei sinänsä mitenkään liity mango ciruelaan, mutta mielestäni video on julkaisemisen arvoinen (linkki löytyy kuvien alta).

https://www.youtube.com/watch?v=kpX-s1DwO_c

Mamey (ei tietoa virallisesta suomennoksesta) on koostumukseltaan leipä- / perunamainen. Erittäin maukas, ruokaisa ja kuulemma erittäin ravinnerikas hedelmä. Kasvaa puissa, jotka voivat kasvaa erittäin korkeiksi. Hedelmän sisällä on iso puumainen siemen, mitä ei syödä.

Pepino melón (päärynämeloni) on koostumukseltaan melonimainen, mutta pienemmän kokonsa vuoksi sen syöminen sujuu helpommin ilman erilaisia apuvälineitä. Sen maku on makea ja suhteellisen mieto, mutta herkullinen. Päärynämeloni on kotoisin Perusta, Andien jyrkänteiltä. Kasvaa pensaassa. Päärynämeloni kuuluu samaan sukuun tomaatin ja perunan kanssa vaikka se muistuttaakin suuresti melonia.

Lucuma (lucuma) on munahedelmiin kuuluva kermaisen makea, toisaalta koostumukseltaan kuivahko trooppinen hedelmä. Kuulemma erittäin energiapitoinen hedelmä.  Hedelmän keskeltä löytyy 1-4 siementä. Sitä käytetään paljon erilaisissa leivonnaisissa ja jäätelöissä. Kotoisin Perun Andeilta. Hauska hedelmä, mutta omaan makuuni liian kuivahko. Nautin tätä hedelmää mielummin erilaisten makeiden herkkujen muodossa.

Tumbo (ei tietoa virallisesta suomennoksesta, mutta englanniksi se on ulkonäkönsä vuoksi nimeltään banana passionfruit). Tumbo kuuluu passionhedelmien sukuun. Hedelmän pehmeän kuoren sisältä löytyy limamainen ja kiinteä sisälmys, jonka voi syödä sellaisenaan. Happaman makunsa vuoksi käytetään useammin kuitenkin esim. mehujen, hillojen ja jäätelön valmistamiseen. Kiinnostava hedelmä, mutta omaan makuuni hieman hapan.

Tuna (ei tietoa virallisesta suomennoksesta, mutta englanniksi se on nimeltään cactus fruit tai prickly pear) on jonkinlaisen kaktuskasvin hedelmä. Käsitykseni mukaan se on hyvin ravinne- ja vitamiinirikas. Sen voi nauttia sellaisenaan ja siitä voi myös valmistaa esim. erilaisia jälkiruokia tai mehuja. Punertava versio oli mielestäni hankalampi käsitellä hedelmän kuoressa olevien piikkien takia. Vihreä ja keltainen versio olivat käyttäjäystävällisempiä. Hedelmässä olevat siemenet saattavat alkuun hieman häiritä, mutta olen käsittänyt, että ne ovat ihmiselle terveellisiä.

Higo (viikuna) on pehmeä ja harmiton hedelmä, jossa on miellyttävä koostumus ja suhteellisen mieto maku. Sen voi nauttia sellaisenaan tai siitä voi valmistaa esim. erilaisia jälkiruokia. Kasvaa puissa.

Täällä Perussa kasvaa myös valtava määrä erilaisia banaaneja. Platano morado (violetti / purppura / sinipunainen banaani) on olemukseltaan ja maultaan keltaisen sisaruksensa oloinen, mutta kooltaan hieman pienempi ja maultaan hieman makeampi.

Plátano Biscocho tai bananin (pikkubanaani) on pienoismalli suomalaisesta suurempikokoisesta sisaruksestaan. Maultaan todella herkullinen ja olemukseltaan hauska!

Täältä löytyy myös valikoima erilaisia ”paistobanaaneja” (en tiedä virallisia nimityksiä). Banaanit voi viipaloida, viipaleet voi paistaa öljyssä ja sen jälkeen ne voi tarjoilla aterioiden lisukkeina tai laittaa vaikka leivän väliin. Nam!

Pacay (ei tietoa virallisesta suomennoksesta, mutta englanniksi pacay tai ice-cream bean) kuuluu palkokasveihin.  Se kasvaa puussa Etelä- ja Väli-Amerikassa. Hyvin erikoinen hedelmä. Sen hedelmäliha on koostumukseltaan pumpuli- / puuvillamaista. Maultaan lempeä. Hedelmästä syödään valkoinen pehmeä hedelmäliha, joka erotellaan mustista siemenistä, joita ei syödä.

Alla olevassa kuvassa olevat hedelmät ovat aiheuttaneet minulle enemmän harmia kuin iloa, mutta ajattelen, että kaikesta huolimatta ne ansaitsevat paikkansa tässä kirjoituksessa, sillä ne ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kuvassa vasemmalla oleva keltainen omenamainen hedelmä on nimeltään membrillo (ei tietoa virallisesta suomennoksesta). Ennen kuin opin sen nimen, nimitin sitä karvaiseksi omenaksi. Se on ulkonäöltään ja koostumukseltaan omenamainen, kun sen pinnalla olevan karvoituksen poistaa. Koostumukseltaan membrillo on niin kuiva, että sen nauttiminen sellaisenaan on epämiellyttävää. Membrilloa käytetäänkin pääasiassa mehujen ja erilaisten makeiden tuotteiden valmistamiseen. Kuvassa keskellä oleva hedelmä on nimeltään Lima (ei tietoa virallisesta suomennoksesta). Se on ikään kuin sitruunan, mandariinin ja greipin välimuoto. Maultaan suhteellisen mieto ja niin ikään koostumukseltaan kuivahko. Kuvassa oikealla oleva hedelmä on nimeltään maracuyá eli passiohedelmä. Ostin hedelmiä ison pussillisen. Niitä syödessäni huomasin, että hedelmä on todella hapan. Päätin kuitenkin syödä hedelmät loppuun. Viikon loppupuolella vatsani ryhtyi täystaisteluun passiohedelmiä vastaan ja päätin, että en enää koskaan nauti niitä sellaisenaan. Hieman aikaisemmin olinkin oppinut, että täällä passiohedelmää käytetään pääasiassa erilaisten mehujen valmistamiseen ja että harva nauttii sitä sellaisenaan hedelmän happamuuden vuoksi. Ymmärrän täysin miksi näin.

Mainitsinkin jo useaan otteeseen, että Perussa monia hedelmiä käytetään mehujen valmistamiseen. Erilaisia aivan uskomattoman maukkaita tuorepuristettuja mehuja, joita voi joskus jopa soseeksikin kutsua, onkin täällä runsaasti saatavilla, nam nam nam!!!

Noin seitsemän tunnin kuluttua Peruun saapuu odotetuin joululahjani, sinnikkäänä murtuneista ranteista huolimatta. Samalla minulla alkaa muutaman viikon mittainen loma. Alla oleva fiilistelybiisi kuvaa hyvin tämän hetkisiä mietteitäni ja tunnelmiani. Joulukortit jäivät minulta (jälleen) tänä vuonna lähettämättä. Käytän kuitenkin tilaisuuden hyväkseni ja toivotan kaikille blogiani lukeville tätä kautta oikein rauhallista ja hyvää joulua! Ensi vuonna kuullaan ja nähdään! :)

https://www.youtube.com/watch?v=wxO1iGGw8t4

Keitä he ovat / keitä me olemme?

Viimeisten viikkojen aikana olen työskennellyt Cunan päiväkodilla pääosin pienten lasten ryhmissä (1- ja 2-vuotiaiden lasten ryhmät), sillä siellä lisäkäsipareja todella tarvitaan. Töiden osalta itselleni merkittävää oli myös osallistumiseni 5-vuotiaiden lasten vanhemmille järjestettyyn vanhempainiltaan, jossa sain kertoa nallekorttityöpajasta ja lasten tunnetaitojen vahvistamisesta. Lisäksi jaoin kaikille vanhemmille tekemäni tiedotteen siitä, kuinka vanhemmat voivat jatkaa lasten tunnetaitojen vahvistamista kotona. Vapaa-ajalla olen saanut ilokseni mahdollisuuden tutustua jo toiseen perulaiseen vuoristokylään, josta asiaa tulevissa blogikirjoituksissani. Sain myös mahdollisuuden kokea elämäni ensimmäisen aivan selvästi maata järisyttäneen maanjäristyksen, mikä ihan vähän pelästytti, mutta ennen kaikkea viihdytti.

Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin iloisin mielin esittelemään kaikki ne päiväkoti Cuna Nazarethin ja Traperian eli kierrätyskeskuksen henkilökunnan jäsenet, joista olen onnistunut nappaamaan kuvan. Osaksi tätä joukkoa on ollut helppo liittyä.

Alla olevassa kuvassa (vasemmalta oikealle) Margarita, päiväkodin henkilökunnan vanhin jäsen ja neuvonantaja, Carmen, Cunan sosiaalityöntekijä sekä Anita, Cunan päiväkodin ja samalla myös minun esimieheni.

Alla olevassa kuvassa Giovanna, päiväkodin psykologi ja samalla yhteistyökumppanini.

Alla olevassa kuvassa Edith, joka toimii Chorrilloksessa sijaitsevan lahjoituksena saatujen käytettyjen vaatteiden ja tavaroiden myymälän myymälänhoitajana sekä Juanita, joka vastaa mm. päiväkodissa tarvittavien elintarvikkeiden hankinnasta.

Alla olevassa kuvassa Irma, joka toimii 3-5-vuotiaiden lasten ryhmien puolella siistijänä sekä apurina lasten hoidossa ja erityisesti ruokahuollossa.

Alla olevassa kuvassa Betty, joka toimii 1-2-vuotiaiden lasten ryhmien puolella siistijänä sekä apurina lasten hoidossa ja erityisesti ruokahuollossa. Kuvassa taustalla 4-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluva päiväkodin asiakas.

Alla olevassa kuvassa Mercedez, joka on Cunan päiväkodin keittäjä ja keittiövastaava.

Alla olevassa kuvassa Frida, joka toimii avustajana Cunan keittiössä.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla Merly ja Merlyn muutaman kuukauden ikäinen vauva. Merly asuu Cunan päiväkodilla ja vastaa mm. alueen yleisestä siisteydestä sekä siitä, että alueelle ei tule kutsumattomia vieraita. Merly toimii myös 1-vuotiaiden lasten ryhmässä avustajana. Vauva on Merlyllä päivittäin mukana töissä. Alhaalla edessä Merlyn tyttäret, jotka tulevat kotiin eli päiväkotiin aina keskipäivän jälkeen koulujen päätyttyä. Merlyn tyttärien takana 1-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluvia lapsia. Oikealla Jaky, 1-vuotiaiden lasten ryhmän opettaja sekä Jakyn poika, joka niin ikään tulee päiväkodille aina keskipäivän jälkeen koulun päätyttyä. Kuvassa taustalla lasten reppuhyllyköt ja hoitopöydät.

Alla olevassa kuvassa Raquel, 2-vuotiaiden lasten ryhmän opettaja sekä Karen, joka toimii 2-vuotiaiden lasten ryhmässä avustajana. Kuvan ottamispäivänä päiväkodilla oli lemmikkieläinpäivä, jolloin lasten vanhemmat toivat lemmikkieläimiä päiväkodille lasten iloksi ja heidän oppimisensa tueksi. Raquelin kädessä oleva kana hyppäsi hieman tämän kuvan ottamisen jälkeen päähäni, mikä aiheutti kovasti iloa ja hilpeyttä! Hieman aikaisemmin olin kieltäytynyt tarjouksesta pidellä kanaa käsissäni… Kuvassa taustalla pallomeri ja päiväunia nukkuvia 2-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluvia lapsia.

Alla olevassa kuvassa Sandra, 3-vuotiaiden lasten ryhmän opettaja, Anita, 3-vuotiaiden lasten ryhmän avustaja sekä 3-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluva päiväkodin asiakas.

Alla olevassa kuvassa Tathiana, 4-vuotiaiden lasten ryhmän avustaja sekä Patty, 4-vuotiaiden lasten ryhmän opettaja ja päiväkodin opetuksen suunnittelusta vastaava henkilö. Tathianan kanssa olen ystävystynyt ja hänen kanssaan olen viettänyt täällä paljon aikaa. Pattyn kanssa toteutin ensimmäisen matkani Liman ulkopuolelle.

Alla olevassa kuvassa Teresa, 5-vuotiaiden lasten ryhmän opettaja sekä Luz, 5-vuotiaiden lasten ryhmän avustaja.

Alla olevassa kuvassa Enrique, päiväkodin tanssiopettaja 3-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluvien lasten ympäröimänä.

Alla olevassa kuvassa Pepe, Traperian eli kierrätyskeskuksen johtaja (vuoden 2014 loppuun). Tavoitteena on, että tulevaisuudessa kierrätyskeskuksen avulla hankitaan varoja myös Cunan päiväkodille.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla Pepe, traperian johtaja vuoden 2014 loppuun ja Carlos Alberto, traperian johtaja tammikuusta 2015 alkaen.

Alla olevassa kuvassa Manuel, kierrätyskeskuksen lahjoitusten noutamisesta vastuussa oleva henkilö (huomatkaa Manuelin sovittelema hauska hattu), Juanita, kierrätyskeskuksen vaatehuollosta vastaava henkilö sekä Sixta, joka avustaa kierrätyskeskuksen vaatehuollossa.

Alla olevassa kuvassa José, kierrätyskeskuksen kuorma-auton kuljettaja.

Alla olevassa kuvassa Austria, kierrätyskeskuksen sihteeri.

Alla olevassa kuvassa Coni (toinen vasemmalta), kierrätyskeskuksen käsityö-työpajan opettaja työpajan aikuisopiskelijoiden kanssa.

Lisäksi Cunan päiväkoti ja Traperia eli kierrätyskeskus arvostavat suuresti suomalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden apua. Alla olevassa kuvassa minä 2-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluvan päiväkodin asiakkaan kanssa. Kuva on otettu päiväkodilla järjestetyssä "Festidanza" tapahtumassa. Tapahtumassa lapset esittivät tanssiesityksiä ja lasten vanhemmat tarjoilivat itsevalmistamiaan ruokalajeja Perun eri kulttuurialueilta (costa, sierra & selva = rannikko, vuoristo ja viidakko). Myös henkilökunta oli suuressa osassa mm. myyntikojujen koristelussa kulttuuriteemojen mukaisesti. Minun on myönnettävä, että koskaan en ole elämässäni aikaisemmin nähnyt yhtä suurta yhteisöllistä panostamista. Alla olevassa kuvassa kädessäni on cevicheannos, jota pääsin tuomarin ominaisuudessa maistamaan. Hyvää oli! :)

Haluaisitko sinä olla seuraava vapaaehtoinen Cunan päiväkodissa ja Traperiassa eri kierrätyskeskuksessa? Lämpimästi suosittelen! Otahan rohkeasti yhteyttä Kehitysmaayhdistys Pääskyihin (http://www.paaskyt.fi/) tai lue lisää osoitteesta etvo.fi! Myös itse vastaan mielelläni erilaisiin kysmyksiin! :)

Kenkäkaupoilla

Uudessa maassa ja kulttuurissa moni omassa kotimaassa arkiseksi muodostunut asia saattaa muuttua yllättävän monimutkaiseksi. Tämän olen itse saanut kokea viimeisten viikkojen aikana; mm. uuden saippuan, naamasaippuan, shampoon ja perusvoiteen hankinta oli kokonaisen viikon operaatio.  Kaiken huippu oli kuitenkin uusien kenkien hankinta viime viikolla. Kulutin kesällä kolmella eurolla kirpputorilta ostamani kengät niin loppuun, että uusien kenkien hankinnasta tuli ihan akuutti asia.  Ja jälleen kerran todistin itselleni, että uusia kenkiä ei kannata hankkia kiireessä eikä paniikissa. Alla kuva vanhoista rakkaista kengistäni, joista ei ole enää juuri mitään jäljellä.

Heti alkuun kenkäkaupoilla totesin, että koon 40 kenkiä ei ole tästä maasta täysin yksinkertaista löytää. Kauppoihin astuessani ensimmäinen kysymykseni oli aina, löytyykö kaupasta ylipäätään koon 40 kenkiä. Niin ikään sopivan kenkäparin löydyttyä kyseisestä kenkäparista tarjolla olevien kokojen tiedusteleminen oli ensimmäinen kysymykseni. Ensimmäisen kaupoissa kiertelyillan jälkeen jätin yhden hyvän ballerinaparin harkintaan. Seuraavana päivänä mennessäni kiireessä jumppaan poikkesin erääseen itselleni täysin tuntemattomaan kenkäkauppaan. Tällöin ihastuin eräisiin mustiin mielestäni persoonallisiin kävelykenkiin suunnattomasti. Kengät tuntuivat lievästi kireiltä (suurin kengistä löytynyt koko oli 39), mutta ajattelin ottaa riskin, sillä edellisenä päivänä minulle oli kerrottu, että kyllähän nahkakenkä vähän venyy. Olin uusista kengistäni onnellinen. Esitellessäni uudet kengät seuraavana päivänä eräälle työkaverilleni, hänen naamansa hieman valahti ja hänen ensimmäinen toteamuksensa oli, ”ai, olet ostanut itsellesi koulukengät”. Olin siis tietämättäni ostanut itselleni paikalliset koulukengät, joita koululaiset käyttävät koulupuvun kanssa. Silloin oivalsin myös kenkien kyljessä pienellä lukeneen ”back to school”-tekstin tarkoituksen. Kyseisenä päivänä silmäni osuivat kymmeniin sisarkenkiin pienten ja vähän isompienkin koululaisten jaloissa. Samalla huomasin, että kengät olivat minulle niin pienet, että varpaisiin ihan sattui. Alla kuva ostamistani koulukengistä.

Niin siinä sitten kävi, että tällä viikolla lahjoitin kengät eräälle työkaverilleni, jolla on kouluikäisiä lapsia. Hän lupasi, että kengät tulevat hyvään käyttöön. Itselleni ostin ne ensimmäisenä iltana löytämäni ballerinat, jotka jätin silloin harkintaan. Kyllä vähän harmitti, mutta onpahan taas yksi uusi muisto ja naurunaihe lisää. Alla kuva uusista hienoista perulaisista ballerinoistani.

Cunan päiväkodista tiedottaminen aiemmin esittelemälläni mäenrinteellä on nyt alkanut. Olemme jakaneet siellä ihmisten koteihin tiedotelehtisiä. Työ on tuntunut merkittävältä. Ainoana päänsärkynä ovat uhkaavasti haukkuvat koirat. Mutta siitäkin huolimatta, työ jatkukoon… Alla kuva pääasiassa työkaverini Tathianan tekemästä tiedotelehtisestä.

Monta syytä juhlaan

La Fundación Cuna Nazareth täytti tässä kuussa 52-vuotta. Kertauksena vielä, että la Fundación Cuna Nazareth on perulainen Emmaus-ryhmä, joka tukee Perun pääkaupungissa Limassa Chorrillosin kaupunginosassa sijaitsevan päiväkoti Cuna Nazarethin toimintaa. 52-vuotissyntymäpäiviä juhlittiin Cunan päiväkodilla näyttävästi. Ohjelmassa oli mm. puheita ja lasten tanssiesityksiä. Tanssiesityksiä varten lapset pukeutuivat perinteisiin Perun eri kulttuureja edustaviin näyttäviin asuihin. Yllätysohjelmanumerona oli henkilökunnan tanssiesitys. Sain siis myös itse nousta estradille, tosin ihan tavallisissa vaatteissa. Monen lapsen vanhemmat tulivat yleisöksi juhlaan. Alla kuvat 3-, 4- ja 5-vuotiaiden lasten tanssiesityksistä sekä tanssiopettaja Enrique:stä.

Päiväkodin ja kierrätyskeskuksen (la traperia) henkilökunnalle järjestettiin syntymäpäivien kunniaksi virkistyspäivä kauniissa maisemissa. Virkistyspäivä piti sisällään ruokaa ja juomaa sekä pelejä ja tanssimista keskellä kirkasta auringon paistetta perulaisen musiikin tahtiin. Alla kuvia virkistyspäivän bingopelistä (bingopeliä veti esimieheni Anita), kauniista maisemista sekä Cuna Nazarethin päiväkodin henkilökunnasta.

Henkilökohtaisena suurena saavutuksenani on nyttemmin ollut saada päätökseen nallekorttityöpaja 5-vuotiaille lapsille. Se päättyi minun ja paikallisen psykologin vetämään lopetustapaamiseen, johon lapset tulivat kahdessa 15 lapsen ryhmässä. Eiväthän ne tapaamiset nyt ihan hirveän hyvin sujuneet; tekemämme suunnitelma oli 5-vuotiaille lapsille aivan liian vaikea ja moneen otteeseen lapset intoutuivat ymmärrettävästi riehumiseen ja leikkiin suunnittelemiemme hengitys- ja rentoutusharjoitusten sijaan. Itse olin tapaamisten jälkeen häpeissäni, huvittunut ja kiitollinen siitä, että omilla ominaisuuksillani varustettuna saan omassa työssäni työskennellä suurimmaksi osaksi vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Samalla kunnioitukseni kaikkia lapsiryhmien kanssa toimivia kohtaan kohosi entisestään. Alla kuvat nallekorttityöpajasta ja työpajaan osallistuneille lapsille muistoiksi askarrelluista nalleista.

Onnittelen itseäni myös siitä, että olen toteuttanut ensimmäisen viikonloppureissuni Perun pääkaupungin ulkopuolelle. Siitä asiaa tulevissa kirjoituksissani.

Köyhdyttävistä rakenteista

Aika kuluu siivillä. Elämä täällä on ollut nyttemmin hyvin aktiivista ja pääosin mukavaa. Välillä on tosin ollut vähemmän mukavaa eriasteisten arjen ongelmien ja niistä johtuvien kulttuurishokillisten tuntemusten vuoksi. Pääosin olen kuitenkin onnistunut pitämään sopivan pilkkeen silmäkulmassa. Arjen ovat täyttäneet mm. toistuvasta flunssasta toipuminen, alkuraportin kirjoittaminen sekä La Fundación Cuna Nazarethin 52-vuotissyntymäpäiville valmistautuminen (josta asiaa tulevassa blogitekstissä).

Pari viikkoa sitten suurena saavutuksenani oli saada valmiiksi jo mainitsemani vapaaehtoistyöjaksoon kuuluva kirjallinen alkuraportti. Sen kirjoittaminen vei tunteja aikaa, mutta oli lopulta hyvin antoisa kokemus; se pakotti minut analysoimaan kokemiani, näkemiäni ja kuulemiani asioita aktiivisesti. Arvelen raportin olevan myös hyvä mittari oman sopeutumisen asteesta nyt ja jatkossa. Alkuraportissa minun tuli mm. kuvailla joitakin tässä yhteiskunnassa näyttäytyviä yhteiskunnallista eriarvoisuutta ruokkivia rakenteita. Haluan jakaa kyseisen pohdinnan kanssanne. Toivon, että huomioitte, että alla oleva teksti on omaa pohdintaani, ei absoluuttinen totuus tästä yhteiskunnasta.

Ymmärrykseni mukaan työttömyys ja alityöllistyneisyys ovat Perussa yleisiä ja usein koulutetutkaan nuoret eivät löydä koulutustaan vastaavaa työtä. Tällöin he saattavat ajaa työkseen esim. taksia. Myös yksityisyritysten perustaminen on ymmärrykseni mukaan nuorison keskuudessa hyvin suosittua. Usein tietotaito ei valitettavasti riitä, jotta yksityisyrittäjyys turvaisi tulevaisuuden toimeentulon. Myös palkat ovat Suomen näkökulmasta ja paikallisesta hintatasosta katsottuna alhaiset. Minimipalkka täällä on noin 200 euroa kuukaudessa. Monien työntekijöiden palkka on kuitenkin huomattavasti alle säädetyn minimipalkan. Työttömyyskorvausta ei ole ja työttömyyden sattuessa ihmiset ovat riippuvaisia läheistensä tuesta. Tämä on yksi tapa, miten kollektiivinen kulttuuri näkyy Perussa; läheisten oletetaan auttavan toinen toisiaan. Äitiysloma on täällä vain kolmen kuukauden mittainen. Myös se on esimerkki siitä, että yhteiskunta ei täällä samoin tue kansalaisiaan kuin Suomessa. Verotusjärjestelmä on olemassa, mutta se on käsitykseni mukaan toimimaton esim. runsaan korruption vuoksi ja erityisesti vähäosaiset kärsivät sen toimimattomuudesta.

Päiväkoti Cuna Nazarethissa jo kaksivuotiaiden ryhmässä opetellaan laskemisen alkeita. Neljävuotiaat harjoittelevat nimensä kirjoittamista. Olen tehnyt havainnon, että neljävuotiaiden ryhmässä opetellaan myös joitain englanninkielisiä sanoja. Päiväkoti on omasta näkökulmastani katsottuna täällä hyvin koulumaista ja lapsilta vaaditaan opillisesti paljon jo hyvin varhain. Myös lapsiin kohdistettava kasvatuksellinen kuri on täällä kovempaa kuin Suomessa. Tätä selittänevät osittain isot lapsiryhmät ja vähäinen henkilöstöresursointi. Olen pohtinut sitä, vaaditaanko lapsilta täällä liikaa ennen heidän luonnollista saapumistaan tiettyyn herkkyysvaiheeseen, jolloin tiettyjen asioiden oppiminen ja paikallaan työskentely olisi helpompaa ja miellyttävämpää. Jos olen oikein ymmärtänyt, myös lasten vanhemmat toivovat, että lapsille opetetaan jo varhain erilaisia opillisia asioita. Nykyisessä opetussuunnitelmassa painotetaan kuitenkin oppimista leikin kautta, sillä on tiedostettu, että monilla lapsilla on kovat paineet jo nuorella iällä.

Keskustellessani päiväkodin henkilökunnan kanssa, olen saanut selityksen päiväkodissa lapsiin kohdistettaville korkeille vaatimuksille. Yksityiset koulut ovat aloittaneet toimintansa Perussa ja pääsyvaatimukset yksityisiin kouluihin ovat hyvin korkeat; lapsilta odotetaan paljon jo koulun aloittamisvaiheessa. Tämä on nostanut yleistä vaatimustasoa. Lisäksi arvelen, että yksityisten koulujen ajatellaan tarjoavan lapsille paremman koulutuksen ja tätä kautta paremmat avaimet elämään. Ymmärrykseni mukaan jos lapsen koulumenestys on korkea kautta lapsen kouluhistorian (yksityisessä tai julkisessa koulussa), on hänen mahdollista saada yliopisto-opinnot rahoittava stipendi. Edellytyksenä tällöin on, että koulumenestys on korkea myös kautta yliopisto-opintojen. Tällöin perhe ei joudu maksamaan kalliita maksuja lapsen yliopisto-opinnoista, mutta ne mahdollistuvat. Kansallisiin yliopistoihin ei ole pääsymaksuja, mutta niihin on hyvin vaikea päästä opiskelemaan tiukkojen pääsykokeiden ja suuren hakijamäärän vuoksi. Kilpailu koulutuksen mahdollisesti tarjoamasta hyvästä elämästä on siis kovaa jo lasten ensimmäisistä elinvuosista lähtien.

Arvelen siis, että jo päiväkotitasolla näkyy tietty kilpailu hyvästä koulutuksesta, mahdollisesta sen tarjoamasta hyvästä työpaikasta ja näin paremmasta toimeentulosta yksilölle ja sille yhteisölle, jota yksilö edustaa. Arvelen, että kaikki tämä johtuu siitä, että ihmisillä on toive hyvästä ja onnellisesta elämästä itselleen ja jälkeläisilleen sekä toive päästä elämässä eteenpäin. Arvelen, että tämän taistelun paremman elämän puolesta aiheuttaa yhteiskunnan epätasa-arvoisuus; monet ihmiset täällä joutuvat käymään taistelua itsensä ja perheenjäsentensä jokapäiväisen toimeentulon hankkimisesta. Monilla perheillä ei ole koskaan mahdollisuutta kustantaa lapsilleen kalliita opintoja esim. yksityisessä yliopistossa.  Samalla toiset (pieni vähemmistö) elävät erittäin hyväosaista elämää. Olenkin huomannut, että Perussa köyhyys näkyy erityisesti erittäin suurena yhteiskunnallisena epätasa-arvoisuutena.

Erilaisia todellisuuksia

Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa ovat kuluneet vauhdilla. Kaikki tänä aikana kokemani on saanut pääni jälleen pyörälle. Cuna Nazarethin päiväkodilla nallekorttityöpaja on edennyt mukavasti. Lisäksi olen auttanut paikallista psykologia erilaisissa hänen antamissaan tehtävissä. Olen myös pyrkinyt olemaan säännöllisenä apuna päiväkodin eri lapsiryhmissä. Traperialla eli kierrätyskeskuksella olen osallistunut mm. lahjoituksena saatujen kirjojen ja vaatteiden lajitteluun. Alla olevassa kuvassa lajittelemiani kirjoja.

Lisäksi olen aloittanut yhteistyön lähikoulun (Institución Educativa Villa Jardín Cucuya) oppilaiden ja opettajien kanssa. Vierailen koulun jokaisessa lapsiryhmässä (myös päiväkotiryhmissä) ja luen lapsille jonkin koulun yhteyteen perustetusta kirjastosta löytyvän tarinan. Lisäksi saatan antaa lapsille jonkin luettuun tarinaan liittyvän kirjallisen tehtävän. Alle kouluikäisille lapsille kerroin apukuvien avulla tarinan Punahilkasta (Caperucita Roja), josta apukuva alla.

Vieraillessani luokissa tavoitteenani on motivoida lapsia lähikoulun yhteydessä olevan kirjaston ahkerampaan käyttöön. Lisäksi kerron lapsille käyntien yhteydessä koulun lähellä sijaitsevasta traperiasta eli kierrätyskeskuksesta. Käynnit kouluilla ovat olleet erittäin antoisia. Alla kuva lähikoulun yhteyteen perustetusta kirjastosta sekä lähikoulun kolmannen luokan oppilaat ja opettaja.

Vapaa-ajalla olen jatkanut Liman eri osiin tutustumista. Näin olen saanut tutustua tästä kaupungista löytyviin erilaisiin todellisuuksiin. En olisi uskonut sen olevan mahdollista, mutta kyllä, olen tehnyt tämän tutustumistyön pääasiassa kävellen. Tämä on mahdollistunut, sillä olen löytänyt päiväkodin riveistä kaltaiseni kävelemisestä pitävän henkilön, Tathianan, jonka kanssa olen ystävystynyt. Tathiana työskentelee päiväkodissa 4-vuotiaiden lasten ryhmässä avustajana. Yhtenä viikonloppuna kävelimme Chorrilloksesta (missä Cunan päiväkoti sijaitsee) Barrancon, Mirafloresin (jossa asun), San Isidron ja Lincen kautta Liman keskustaan, jossa tutustuimme mm. kiinalaiseen kortteliin ja muihin keskustan nähtävyyksiin. Kävelymatkaa kertyi noin 17 km:n verran. Alla olevassa kartassa näkyy kävelemämme reitti.

Toisena viikonloppuna kävelimme Surcon alueella ja kiinnostavaa katseltavaa riitti. Alla kuva ystävyyden puistossa (Parque de la amistad) sijaitsevasta ystävyyden kaaresta (Arco de la amistad).

Viime viikolla osallistuimme Liman rannikolla vuosittain järjestettäville ruokafestivaaleille (la Mistura) Magdalenan alueella. Alla olevassa kuvassa minä ja Tathiana ruokafestivaalin sisäänkäynnin edessä.

Festivaaleilla tarjoiltiin herkkuja Perun eri alueilta. Koska Perussa on monia eri kulttuureja (costa, sierra, selva = rannikko, vuoristo, viidakko ), myös Perun ruokakulttuuri on hyvin rikas ja nähtävää ja maisteltavaa festivaaleilla riitti. Itse ihastuin erityisesti herkkuun nimeltä ”tamal”. Se on maissin tai banaanin lehtiin kääritty ja keitetty tai höyrytetty maissijauhosta tehty ruoka. Lisäksi ihastuin makeaan herkkuun nimeltä ”King Kong”! Alla olevassa kuvassa "tamal" syöntivalmiina (valmistuksessa käytettävä lehtikääre on jo poistettu).

Menneenä viikonloppuna koin jotain erityisen pysäyttävää. Tathiana vei minut pyynnöstäni Chorrilloksen alueella sijaitsevalle mäenrinteelle, jonka näen päivittäin Cunan päiväkodin ovelta. Mäenrinteellä näkyy paljon erilaisia ihmisasutuksia. Minulle on kerrottu, että paikkaa kutsutaan nimellä ”asentamiento humano”. En tiedä, kuinka ilmaisun voisi kääntää suomenkielelle, mutta sopiva englanninkielinen käännös olisi kai ”human settlement”. Minulle on kerrottu, että ihmiset ovat tulleet mäenrinteelle, vallanneet sieltä maata ja rakentaneet sinne itselleen asuntoja. Käsitykseni mukaan myöhemmin asuntojen omistajuus virallistuu ne rakentaneille henkilöille. Monissa taloissa ei ole ymmärrykseni mukaan juoksevaa vettä eikä käymälää. Jos olen oikein ymmärtänyt, asukkaat kantavat veden koteihinsa mäenrinteellä sijaitsevista vesipisteistä ja käyttävät mäenrinteellä olevia julkisia käymälöitä.  Käsitykseni mukaan taloissa on kuitenkin sähköt ja mäenrinteeltä löytyikin monia sähköjohtoja ja katulamppuja. Talojen joukosta löytyi myös joitain pieniä kioskeja. Paljon pelottavasti haukkuvia, mutta ilmeisen ystävällisiä koiria oli joka puolella mäenrinnettä. Ihmiset, joita kohtasimme, suhtautuivat meihin ystävällisesti ihmetellen. Kiipesimme Tathianan kanssa niin korkealle kuin vain oli mahdollista. Mäenrinteen yläosassa, jossa asui myös lapsia, ei ollut kunnollisia portaita, vaan nousimme ylöspäin kömpelösti isoja kivenjärkäleitä pitkin. Monien lasten motoriikka oli kehittynyt uskomattomaksi, sillä lapset liikkuivat alueella helponnäköisesti kiveltä ja askelmalta toiselle hyppien. Pahaksi onneksemme juuri mäenrinteen yläosassa ollessamme sain päähäni ajatuksen mahdollisesta maanjäristyksestä, mitkä ovat Perussa yleisiä. Onneksemme tällä kerralla sellainen ei osunut kohdallemme. Voin vain arvailla, miltä maanjäristys tuntuu mäenrinteen yläosissa. Lisäksi voin kuvitella talvikuukausien aikaisen kylmyyden ja kesäkuukausien aikaisen kuumuuden sekä rakennusmateriaalien raahaamisen mäenrinteen yläosiin. Täytyy myöntää, että ei käy kateeksi. Alla kuvia mäenrinteestä ja mäenrinteeltä.

Mäenrinteeltä laskeuduttuamme oloni oli jotenkin mykistynyt. Ristiriitaisin tunnelmin palasin kotiini Mirafloresiin, mikä on hyvin länsimaalaisen oloinen, hyväosaisten paikallisten ja monien Limassa asuvien ulkomaalaisten asuinalue. Alla kuva Mirafloresin rantaviivasta.

Retki mäenrinteelle jätti mieleeni kunnioituksen niitä ihmisiä kohtaan, jotka asuvat siellä suomalaisen näkökulmasta haastavissa elinolosuhteissa. Lisäksi sisälleni jäi toive, josko mäenrinteellä asuvien ihmisten elämää voisi jotenkin helpottaa. En tosin tiedä, kokevatko mäenrinteellä asuvat ihmiset itse olevansa avuntarpeessa. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna se, mitä näin, synnytti kuitenkin käsityksen mahdollisesta tuen tarpeesta. Tänään puhuin töissä kokemuksestani; tavoitteena olisi jatkossa mainostaa Cuna Nazarethin päiväkodin toimintaa mäenrinteellä sekä kohdentaa sinne vaatelahjoituksia. Toivon voivani olla mukana tässä työssä. Yllä kuvaamieni kokemusten pohjalta olen omakohtaisesti ymmärtänyt, että jo tämän yhden kaupungin sisällä on niin kovin monia erilaisia todellisuuksia.