Pääosin kevyttä kamaa…

Viimeisten viikkojen aikana Cunan päiväkodilla olen jatkanut työskentelyä pääosin pienten lasten ryhmissä (1- ja 2-vuotiaiden lasten ryhmät). Lisäksi olen tavannut muutamia nallekorttityöpajaan osallistuneiden lasten vanhempia ja keskustellut heidän kanssaan lasten kertomista, minua huolestuttamaan jääneistä asioista. Tapaamisten tarkoituksena on ollut mm. vahvistaa vanhempia lapsiin suotuisasti vaikuttavien kasvatusmenetelmien käytössä. Erääseen tapaamiseen tuli lapsen vanhempien sijaan lapsen setä, mikä on esimerkki siitä, kuinka kollektiivinen kulttuuri näkyy täällä Perussa; perhe tarkoittaa täällä paljon laajempaa ihmisjoukkoa kuin Suomessa. Sedän tultua tapaamiseen jouduin hetken pohtimaan sitä, tulisiko minun käydä suunnittelemani keskustelu hänen kanssaan. Päädyin kuitenkin siihen, että kuuntelin hetken sedän ajatuksia, minkä jälkeen pyysin vanhemmat erillisiin tapaamisiin luokseni. Traperialla eli kierrätyskeskuksella olen jatkanut työskentelyä kirjaosastolla. Kirjojen lajittelu on edennyt hitaasti ja välillä on tuntunut siltä, että työtä on mahdoton saattaa kunnialla loppuun. Nyttemmin tunnelin päässä on kuitenkin näkynyt valoa, sillä kirjaosastolle tuotiin yksi iso kirjahylly lisää. Näin sain lisätilaa kirjoille ja kirjojen lajittelu helpottui. Olen myös jatkanut käyntejä lähikoululla, missä minut on otettu joka kerta yhtä aidoniloisesti vastaan. Toissa viikonloppuna lähikoulun yhteyteen perustetulla kirjastolla järjestettiin nukketeatteriesitys alueen lapsille ja heidän vanhemmilleen. Näin jatkettiin lasten ja heidän vanhempiensa motivoimista kirjaston ja traperian ahkerampaan käyttöön. Olisimme toivoneet paikalle suurempaa yleisöjoukkoa. Toisaalta se, että paikalle tulleet lähtivät koteihinsa silminnähden hyvillä mielin, ilahdutti. Alla kuva nukketeatteriesityksestä ja sitä seuranneesta yleisöstä.

Vapaa-ajalla aktiivisesta elämästä ja kaiken uuden oppimisesta johtuva väsymys on meinannut välillä ottaa ylivallan. Tämä väsymys purkautuikin yllättävällä tavalla toissa viikolla suomalaisessa joulukirkossa ja joulukirkon jälkeisillä kirkkokahveilla. Odotin tilaisuutta niin ja olin varma, että itkisin kirkossa liikutuksenkyyneliä. Tilanne eteni kuitenkin toisin kuin olin ajatellut. Suunnistusongelmien vuoksi saavuin paikalle hikisenä viimetipassa. Jumalanpalveluksen aikana ja sen jälkeen väsymys ja stressi purkautuivat kiusallisina naurukohtauksina. Kirkossa tuijotin polviini ja yritin ajatella elämän ikävimpiä asioita. Se auttoi pitämään itseni jotakuinkin kasassa, mutta pieniä tirskahduksia tuli. Sain kaveriltani huomautuksen epäkunnioittavasta käytöksestä. Ehtoolliselle en uskaltanut mennä, sillä pelkäsin, että tilanne olisi sujunut osaltani asiattomasti. Kirkkokahveilla tökin reittäni cocktail-tikuilla tarkoituksenani pitää tämän toiminnon aiheuttaman pienen kivun avulla naurukohtaukset poissa. Kaverini huomautti jälleen toimintani epäasiallisuudesta. Erään lauluesityksen aikana jouduin lopulta täysin hervottomassa tilassa poistumaan kirkkokahvitilasta. Oli vapauttavaa antaa naurun lopulta vain tulla. Mutta kyllä hävetti oma käytös! Toisaalta en muista, milloin olisin viimeksi ollut niin iloisella päällä!  Se suunnaton suomalainen rauhallisuus, viulusäestys sekä virret ja joululaulut korkealta ja hiljaa  huvittivat minua niin. Uskon, että myös suunnattoman suuri tuttuuden kokemus sekä piilevä koti-ikävä saivat osaltaan tämän itselleni hyvin poikkeuksellisen käytöksen aikaan. Pelkäsin naurukohtauksien toistuvan seuraavalla viikolla järjestetyllä Suomen itsenäisyyspäivävastaanotolla Liman Suomen suurlähetystöllä. Mielestäni onnistuin kuitenkin käyttäytymään juhlassa sen arvokkuuden vaatimalla tavalla.

Nyt kuitenkin aivan toiseen teemaan. Täällä Perussa kasvaa valtava määrä erilaisia herkullisia hedelmiä, kiitos Perun erilaisten ilmastoalueiden (costa, sierra, selva = rannikko, vuoristo, viidakko). Loppukirjoitukseni ajan keskityn esittelemään maistamistani itselleni entuudestaan tuntemattomista hedelmistä itselleni mieluisimpia ja merkittävimpiä. Jokaisesta hedelmästä on kuva / kuvia siihen liittyvän esittelytekstin alla.

Chirimoya (kirimoija, cherimoya tai kermaomena) on ehdoton suosikkini. Se kuuluu annoona-hedelmien sukuun. Se on kotoisin Perun ja Equadorin vuoristoseuduilta. Kasvaa puussa. Se on niin makea, että tuntuu kuin karkkia söisi. Chirimoyaa voi syödä lusikalla suoraan halkaistusta hedelmästä. Herkkä ja pehmeärakenteinen hedelmä.  Herkkyytensä vuoksi hinnaltaan kallis.

Guanabana (guanabana) kuuluu niin ikään annoona-hedelmien sukuun. Maultaan hieman kitkerämpi ja vähemmän makea kuin chirimoya. Guanabanoja kasvaa jopa Cunan päiväkodin pihassa.

Granadilla (granadilla) on yksi passionhedelmälajike. Siitä syödään limamainen sisältö siemenineen. Lisäksi siemenet voi käyttää esim. hedelmäsalaatteihin, kastikkeisiin ja juomiin. Maultaan makea ja erittäin herkullinen. Kasvaa puussa. Granadilla on niin ikään yksi suosikeistani.

Mango Edward on ”suomalaisen mangon” ja persikan sekoitus. Erittäin makea, mehukas ja vahva hedelmä. Toisaalta kuvailisin sitä pehmeäposkiseksi sulohedelmäksi.  Myös hedelmän kuoren voi syödä. Hedelmän sisällä on pitkä ja kapea siemen. Mango Edward on niin ikään yksi suosikeistani. Liikaa nautittuna saattaa aiheuttaa ikävää ylävatsanipistelyä. Hyvin erilainen kuin mangot, joita on saatavilla Suomessa.

Mango ciruela/o (suoraan suomennettuna ”mango luumu”) on makea ja mehukas hedelmä, jonka keskellä on iso piikikäs siemen. Kasvaa puissa Perun pohjoisosissa. Maukas ja hyvin erikoinen hedelmä. Etsiessäni tietoa tästä hedelmästä, silmiini osui Youtuben video, joka kertoo luumupuussa kasvaneesta mangosta. Asia ei sinänsä mitenkään liity mango ciruelaan, mutta mielestäni video on julkaisemisen arvoinen (linkki löytyy kuvien alta).

https://www.youtube.com/watch?v=kpX-s1DwO_c

Mamey (ei tietoa virallisesta suomennoksesta) on koostumukseltaan leipä- / perunamainen. Erittäin maukas, ruokaisa ja kuulemma erittäin ravinnerikas hedelmä. Kasvaa puissa, jotka voivat kasvaa erittäin korkeiksi. Hedelmän sisällä on iso puumainen siemen, mitä ei syödä.

Pepino melón (päärynämeloni) on koostumukseltaan melonimainen, mutta pienemmän kokonsa vuoksi sen syöminen sujuu helpommin ilman erilaisia apuvälineitä. Sen maku on makea ja suhteellisen mieto, mutta herkullinen. Päärynämeloni on kotoisin Perusta, Andien jyrkänteiltä. Kasvaa pensaassa. Päärynämeloni kuuluu samaan sukuun tomaatin ja perunan kanssa vaikka se muistuttaakin suuresti melonia.

Lucuma (lucuma) on munahedelmiin kuuluva kermaisen makea, toisaalta koostumukseltaan kuivahko trooppinen hedelmä. Kuulemma erittäin energiapitoinen hedelmä.  Hedelmän keskeltä löytyy 1-4 siementä. Sitä käytetään paljon erilaisissa leivonnaisissa ja jäätelöissä. Kotoisin Perun Andeilta. Hauska hedelmä, mutta omaan makuuni liian kuivahko. Nautin tätä hedelmää mielummin erilaisten makeiden herkkujen muodossa.

Tumbo (ei tietoa virallisesta suomennoksesta, mutta englanniksi se on ulkonäkönsä vuoksi nimeltään banana passionfruit). Tumbo kuuluu passionhedelmien sukuun. Hedelmän pehmeän kuoren sisältä löytyy limamainen ja kiinteä sisälmys, jonka voi syödä sellaisenaan. Happaman makunsa vuoksi käytetään useammin kuitenkin esim. mehujen, hillojen ja jäätelön valmistamiseen. Kiinnostava hedelmä, mutta omaan makuuni hieman hapan.

Tuna (ei tietoa virallisesta suomennoksesta, mutta englanniksi se on nimeltään cactus fruit tai prickly pear) on jonkinlaisen kaktuskasvin hedelmä. Käsitykseni mukaan se on hyvin ravinne- ja vitamiinirikas. Sen voi nauttia sellaisenaan ja siitä voi myös valmistaa esim. erilaisia jälkiruokia tai mehuja. Punertava versio oli mielestäni hankalampi käsitellä hedelmän kuoressa olevien piikkien takia. Vihreä ja keltainen versio olivat käyttäjäystävällisempiä. Hedelmässä olevat siemenet saattavat alkuun hieman häiritä, mutta olen käsittänyt, että ne ovat ihmiselle terveellisiä.

Higo (viikuna) on pehmeä ja harmiton hedelmä, jossa on miellyttävä koostumus ja suhteellisen mieto maku. Sen voi nauttia sellaisenaan tai siitä voi valmistaa esim. erilaisia jälkiruokia. Kasvaa puissa.

Täällä Perussa kasvaa myös valtava määrä erilaisia banaaneja. Platano morado (violetti / purppura / sinipunainen banaani) on olemukseltaan ja maultaan keltaisen sisaruksensa oloinen, mutta kooltaan hieman pienempi ja maultaan hieman makeampi.

Plátano Biscocho tai bananin (pikkubanaani) on pienoismalli suomalaisesta suurempikokoisesta sisaruksestaan. Maultaan todella herkullinen ja olemukseltaan hauska!

Täältä löytyy myös valikoima erilaisia ”paistobanaaneja” (en tiedä virallisia nimityksiä). Banaanit voi viipaloida, viipaleet voi paistaa öljyssä ja sen jälkeen ne voi tarjoilla aterioiden lisukkeina tai laittaa vaikka leivän väliin. Nam!

Pacay (ei tietoa virallisesta suomennoksesta, mutta englanniksi pacay tai ice-cream bean) kuuluu palkokasveihin.  Se kasvaa puussa Etelä- ja Väli-Amerikassa. Hyvin erikoinen hedelmä. Sen hedelmäliha on koostumukseltaan pumpuli- / puuvillamaista. Maultaan lempeä. Hedelmästä syödään valkoinen pehmeä hedelmäliha, joka erotellaan mustista siemenistä, joita ei syödä.

Alla olevassa kuvassa olevat hedelmät ovat aiheuttaneet minulle enemmän harmia kuin iloa, mutta ajattelen, että kaikesta huolimatta ne ansaitsevat paikkansa tässä kirjoituksessa, sillä ne ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kuvassa vasemmalla oleva keltainen omenamainen hedelmä on nimeltään membrillo (ei tietoa virallisesta suomennoksesta). Ennen kuin opin sen nimen, nimitin sitä karvaiseksi omenaksi. Se on ulkonäöltään ja koostumukseltaan omenamainen, kun sen pinnalla olevan karvoituksen poistaa. Koostumukseltaan membrillo on niin kuiva, että sen nauttiminen sellaisenaan on epämiellyttävää. Membrilloa käytetäänkin pääasiassa mehujen ja erilaisten makeiden tuotteiden valmistamiseen. Kuvassa keskellä oleva hedelmä on nimeltään Lima (ei tietoa virallisesta suomennoksesta). Se on ikään kuin sitruunan, mandariinin ja greipin välimuoto. Maultaan suhteellisen mieto ja niin ikään koostumukseltaan kuivahko. Kuvassa oikealla oleva hedelmä on nimeltään maracuyá eli passiohedelmä. Ostin hedelmiä ison pussillisen. Niitä syödessäni huomasin, että hedelmä on todella hapan. Päätin kuitenkin syödä hedelmät loppuun. Viikon loppupuolella vatsani ryhtyi täystaisteluun passiohedelmiä vastaan ja päätin, että en enää koskaan nauti niitä sellaisenaan. Hieman aikaisemmin olinkin oppinut, että täällä passiohedelmää käytetään pääasiassa erilaisten mehujen valmistamiseen ja että harva nauttii sitä sellaisenaan hedelmän happamuuden vuoksi. Ymmärrän täysin miksi näin.

Mainitsinkin jo useaan otteeseen, että Perussa monia hedelmiä käytetään mehujen valmistamiseen. Erilaisia aivan uskomattoman maukkaita tuorepuristettuja mehuja, joita voi joskus jopa soseeksikin kutsua, onkin täällä runsaasti saatavilla, nam nam nam!!!

Noin seitsemän tunnin kuluttua Peruun saapuu odotetuin joululahjani, sinnikkäänä murtuneista ranteista huolimatta. Samalla minulla alkaa muutaman viikon mittainen loma. Alla oleva fiilistelybiisi kuvaa hyvin tämän hetkisiä mietteitäni ja tunnelmiani. Joulukortit jäivät minulta (jälleen) tänä vuonna lähettämättä. Käytän kuitenkin tilaisuuden hyväkseni ja toivotan kaikille blogiani lukeville tätä kautta oikein rauhallista ja hyvää joulua! Ensi vuonna kuullaan ja nähdään! :)

https://www.youtube.com/watch?v=wxO1iGGw8t4