Lokakuun 2014
puolessavälissä toteutin ensimmäisen viikonloppumatkani Perun pääkaupungin
Liman ulkopuolelle. Lähdin matkaan Cunan päiväkodin 4-vuotiaiden lasten ryhmän
opettajan Patrician kanssa. Matka suuntautui vuoristokylä Churin:n (2080 m.
merenpinnan yläpuolella), noin 217 km Limasta koilliseen. Churin on tunnettu
mm. parantavista kuumista lähteistään. Erityisen vaikuttava oli Churiniin
johtava tie; tie kulki valtavien kalliovuorten välissä pitkin jyrkkää
vuorenrinnettä. Tie oli mutkainen ja ajoittain erittäin kapea. Bussimme törmäsi
paikalliseen mopotaksiin (mototaxi), mikä kaatui. Onneksi kenellekään ei
kuitenkaan käynyt pahasti. Alla kuvia Churiniin johtavasta
tiestä ja Churinin lähteistä.
Marraskuun 2014 alussa
toteutin toisen viikonloppumatkani Liman ulkopuolelle. Lähdin matkaan Cunan
päiväkodin 4-vuotiaiden lasten ryhmän avustajan Tathianan kanssa. Matkamme
suuntautui Canta:n (2819 m. merenpinnan yläpuolella), mikä on pieni ja viehättävä
vuoristokylä noin 100 km Limasta koilliseen. Cantan läheisyydessä näkemämme
vuoristomaisemat sekä vuoristossa sijaitsevat laguunit ja vesiputoukset olivat
uskomattomia. Alla kaukokuva Cantasta sekä kuvia Cantan läheisyydessä sijaitsevista luonnonihmeistä.
Joulukuun 2014
ensimmäisenä viikonloppuna toteutimme niin ikään Tathianan kanssa pidennetyn
viikonlopun mittaisen matkan Perun kolmeen rannikkokaupunkiin Chincha:n (200 km.
Limasta etelään), Pisco:n (230 km. Limasta etelään) ja Ica:n (n. 300 km.
Limasta etelään). Chincha on omalla persoonallisella tavallaan kaoottinen
pikkukaupunki, jonka pääkatua värittävät erilaiset myyntikojut. Eräästä kojusta
sai taivaallisen herkullisia kalasämpylöitä, jotka maksoivat vain yhden perun
uuden solen eli 25 eurosentin verran. Tutustuimme myös Carmenin kaupunginosassa
sijaitsevaan Hacienda San Jose:n, joka toimii nyttemmin luksushotellina, mutta
on toiminut vuosisatoja sitten orjaplantaasina. Hacienda San Jose onkin
ristiriitaisesti vaikuttava muistutus vuosisatoja sitten tapahtuneesta
perulaisen ja afrokulttuurien kohtaamisesta. Hacienda San Jose:n alueelta
löytyi valloittavia riippumattoja, joissa olisin viihtynyt pidempäänkin.
Vietettyämme päivän
Chinchassa matkustimme Piscoon yöksi. Seuraavana aamuna lähdimme retkelle Piscon
lähellä sijaitseville saarille nimeltä “Islas Ballestas”. Emme rantautuneet
saarille, mutta näimme mereltä käsin saarien tarjoamaa villielämää kuten
merileijonia, erilaisia lintuja ja pikkupingviinejä. Matkalla saarille näimme myös hiekkavuoren
seinämässä olevan Gandelabra-geoglyfin (geoglyfi = ilmasta havaittava hahmo tai
geometrinen kuvio), jonka arvellaan syntyneen jo 200 vuotta ennen ajanlaskun
alkua, jolloin Paracas-kulttuuri vaikutti alueella. On olemassa erilaisia
teorioita geoglyfin synnystä ja muinaisesta tarkoituksesta. Alla kuvia ”Islas
Ballestas”-saarien villielämästä ja Gandelabra-geoglyfistä.
Seuraavaksi yöksi
siirryimme Icaan, joka on Perun johtava viinintuottajakaupunki. Ican
läheisyydessä sijaitsevat myös Huacachina:n laguuni ja sitä ympäröivät valtavat
ja näyttävät hiekkadyynit. Hiekkadyyneillä voi harrastaa erilaista
seikkailu-urheilua. Me päädyimme kuitenkin kiipeämään hiekkadyynin päälle
jalkaisin. Maisemat hiekkadyynin päältä olivat uskomattomat. Alla kuvia Icassa vierailemaltamme viinitilalta sekä Huacachinan laguunista ja sitä ympäröivistä hiekkadyyneistä.
Joulukuun 2014
puolivälissä poikaystäväni Teemu saapui Peruun kuukaudeksi. Ensin vietimme noin
viikon verran Limassa. Esittelin Teemulle paikallista elämääni täällä.
Tutustuimme myös Liman eri osiin ja mm. Liman historiallisen kaupunginosan
turistinähtävyyksiin. Hieman ennen joulua lensimme Cuzco:n, jossa vietimme
kokonaiset kuusi päivää. Cuzco (3399 m. merenpinnan yläpuolella) sijaitsee 1650
km. Limasta kaakkoon. Cuzco tunnetaan inkojen pääkaupunkina ja se onkin
Amerikan mantereen kauiten taukoamatta asutettuna ollut kaupunki. Cuzco on kuin
sekoitus uutta ja vanhaa arkkitehtuurinsa ja elämänmenonsa puolesta. Cuzco on
myös portti Machu Picchuun eli muinaiseen inkojen kaupunkiin, joka on Amerikan
mantereen parhaiten tunnettu arkeologinen alue. Cuzcossa oloaika ei mennyt meillä
ihan suunnitellusti parin sairaalassa vietetyn vuorokauden vuoksi. Meihin
molempiin iski ameba-parasiitti, Teemuun astetta rajummin, minkä johdosta Teemu
joutui kahdeksi vuorokaudeksi tiputukseen. Vuorokauden verran Teemu sai myös
lisähappea, sillä Cuzco sijaitsee korkealla ja meille kerrottiin, että kehon
ollessa sairaana, hapen tarve on entistä suurempi. Machu Picchuun pääsimme
kuitenkin onneksi tutustumaan sairaalasta päästyämme ja hieno kokemushan se
oli. Alla maisemaa Cuzcosta, kuva koteja suojelevista häristä (torito de Pucará) sekä kuvia Machu Picchulta.
Cuzcosta matkustimme
bussilla Puno:n (3827 m. merenpinnan yläpuolella) Titicaca-järven rannalle
lähelle Bolivian rajaa. Puno on tunnettu erityisesti Titicaca-järvellä
sijaitsevista saaristaan, joilla asuvat ihmiset jatkavat edelleen ikiaikaisia
perinteitä ja elämänmuotoja. Vierailimme saarella nimeltä Taquile ja kelluvalla
saarella nimeltä Uros. Vierailun toteutti matkanjärjestäjä nimeltään Edgar
Adventures. Olimme kyseisen matkanjärjestäjän tarjoamaan palveluun erittäin
tyytyväisiä. Käsitykseni mukaan kyseinen matkanjärjestäjä toimii vastuullisesti
alkuperäiskansoja kunnioittaen ja heitä tukien. Vieraillut yhteisöt hyötyvät
siis rahallisesti turistien vierailuista. Erityisesti käynti kelluvalla
saarella sai minut jälleen oivaltamaan, kuinka erilaisissa elinolosuhteissa
ihmiset elävät. Jäin pohtimaan erityisesti sitä, kuinka ihmiset saattavat
selviytyä kosteilla saarilla läpi kylmien talvikuukausien. Alla kuvia Taquile-
ja Uros- saarilta.
Punosta matkustimme bussilla
Bolivian pääkaupunkiin La Paz:n.
Andien vuoristossa komeileva La Paz on
maailman korkeimmalla sijaitseva hallinnollinen pääkaupunki. Noin 3600 metrin
korkeudessa sijaitseva kaupunki uinuu kulhomaisessa laaksossa ja korkealle sen
yläpuolelle kohoavat lumen ja jään peittämät vuorenhuiput. La Pazia kutsutaankin kaupungiksi, joka koskettaa
taivasta. La Pazissa ihastuin erityisesti sen kattaviin ja valtaviin katumarkkinoihin,
joissa myydään hedelmiä, vihanneksia, leipää, juustoa, lihaa, kalaa, jne.
Näyttää siltä, että myös Bolivia kuten Perukin ovat hedelmän ystävien
paratiiseja. Alla kuvia La Pazin katumarkkinoista.
La Paz:sta jatkoimme
yöbussilla Uyuni nimiseen pieneen kylään Bolivian eteläosaan. Bussimatka oli
haastava; tiet olivat taatusti suurelta osin asfaltoimattomia ja usein tuntui
siltä kuin koko bussi olisi ollut vähällä kaatua. Vaikeista tieolosuhteista huolimatta
bussin vauhti tuntui olevan melkoinen. Olo oli aika helpottunut saavuttuamme perille
aikaisin aamulla. Uyuni on turistien suosima kohde Boliviassa näyttävän 12 000
neliökilometrin kokoisen suola-aavikkonsa / -tasankonsa (Salar de Uyuni) vuoksi.
Salar de Uyuni sijaitsee yli 3600 m. korkeudessa. Teimme päiväretken kuuluisalle suola-aavikolle
ja jättikaktusvuorelle. Näky oli näyttävä ja se muistutti hieman suomalaista
lumipeittoista järvenjäätä (jos jättikaktuksia ei lasketa). Alla Uyunin kaupunkikuvaa sekä kuvia suola-aavikolta ja jättikaktusvuorelta.
Uyunista jatkoimme matkaa
yöjunalla Bolivian Oruro:n kautta Pohjois-Chilen Arica:n, joka on rajakaupunki
Perun kanssa. Teimme matkaa lähes kokonaisen vuorokauden. Arica on todellinen
rantalomakaupunki, jossa on kuulemma ikuinen kevät. Aricassa ilma olikin
erittäin miellyttävä, lämmin, mutta ei tukalan kuuma. Aricassa keskityimme
lepäämiseen, syömiseen ja uimiseen. Kävimme myös tutustumassa mm. paikallisilla
oliivi- ja hedelmäviljelmillä. Alla kuvia Arican kaupungista sekä Arican
läheisyydessä sijaitsevista hedelmäviljelmistä.
Aricasta palasimme
bussilla Perun puolelle Arequipa:n (2350 m. merenpinnan yläpuolella). Arequipa
sijaitsee Etelä-Perun vuoristoalueella n. 1000 km. Limasta etelään. Arequipa on
kolmen tällä hetkellä epäaktiivisen tulivuoren ympäröimä kaupunki. Tulivuoret
samoin kuin espanjalaisten valloittajien aika kaupungissa värittävät suuresti
Arequipan tämänhetkistä kaupunkikuvaa. Arequipassa on paljon siirtomaa-aikaisia
rakennuksia ja monet rakennuksista ovat valkoisia. Tulivuorten satoja vuosia
sitten syöksemää kuivunutta laava-ainesta käytetään yhä edelleen monien
rakennusten rakennusmateriaalina. Siksi Arequipaa kutsutaankin ”valkoiseksi kaupungiksi”.
Arequipassa ollessamme kävimme tutustumassa siihen, kuinka työntekijät tekevät
käsityönä kuivuneesta laava-aineksesta erilaisten rakennusten rakentamiseen
sopivia paloja. Kierros oli nimeltään ”ruta
del sillar”. ”Sillar”, jonka tarkkaa suomennosta en tiedä, on kuivuneesta
laava-aineksesta rakennetun rakentamiseen sopivan mineraalipalan nimi. Kyseinen
työtehtävä siirtyy isältä pojalle. Työpäivät ovat kuulemamme mukaan pitkiä ja
työ on fyysisesti raskasta. Tapaamamme työntekijät kertoivat, että yhtenä
päivänä he saavat valmiiksi n. 10 myyntiin kelpaavaa palaa. Yhdestä palasta
maksetaan 5 perun uutta solea eli vajaat 1,50 euroa. Tuntui mukavalta ja
reilulta tipata meille aikaansa antaneita mukavia työntekijöitä. Suosittelen
ehdottomasti ”ruta del sillar” - kierrosta kaikille Arequipaan päin
suuntaaville. Alla Arequipan katukuvaa, kuva yhdestä Arequipan läheisyydessä komeilevasta tulivuoresta sekä kuvia kuivuneesta laava-aineksesta.
Arequipasta matkasimme Teemun kanssa yöbussilla itselleni jo tuttuun Icaan. Siellä tutustuimme mm. paikalliseen
viinitilaan sekä Huacachinan laguuniin ja sitä ympäröiviin valtaviin
hiekkadyyneihin. Icasta palasimme Limaan. Kolmen viikon ajoittain raskaan, mutta opettavaisen reissun jälkeen Limaan oli kiva palata. Limasta Teemu palasi Suomeen ja itse palasin viimeisiksi
viikoiksi töihin. Viimeisten viikkojen aikana työskentelen pääasiassa traperialla
eli kierrätyskeskuksella, sillä päiväkodin lapset ovat kesälomalla. Ja kyllähän
sitä matkakuumekin tässä jo ehti iskeä; toivon voivani vierailla Perun viidakkoalueella (Iquitos) vielä ennen paluutani Suomeen. Alla olevaan karttaan on merkitty vierailemani kaupungit. Toisessa kartassa vielä selvennykseksi koko Etelä-Amerikka.
Vinkiksi vielä kaikille
Peruun päin suuntaaville: alla olevasta linkistä saa tietoa Limassa ja muualla
Perussa vastuullista turismia järjestävästä yhtiöstä nimeltä ”Alternative Peru”,
joka on juuri käynnistelemässä toimintaansa. Yhtiö esittelee asiakkailleen
aitoa Perua ja samalla se tukee vierailemiaan kansalaisjärjestöjä tai
paikallisyhteisöjä. Jos tosi hyvin käy, ”Alternative Peru” järjestää
tulevaisuudessa tutustumiskäyntejä myös Cuna Nazareth:n päiväkotiin
Chorrilloksessa sekä traperiaan eli kierrätyskeskukseen Pachacamacissa. Nyt kaikki peukut pystyyn tämän
ajatuksen puolesta!!!
http://www.alternativeperu.org/
Vapaa-ajan osalta näyttäisi siltä, että nämä viimeiset viikot kuluvat osaltani ameba-parasiitin, siitä seuranneen vatsan tulehdustilan ja kahden antibioottikuurin aiheuttamasta täydellisestä vatsan flooratasapainon järkkymisestä toipumisessa. Tämän reissun aikana olen oppinut mm. sen, että KAIKEN KATTAVA MATKAVAKUUTUS ON TARPEEN!!!