Gracias a la vida = un pequeño resumen en español

Mi periodo del trabajo voluntariado (agosto 2014 – enero 2015) en la Cuna Jardín Nazareth y en la trapería Emaus Nazareth acaba de terminarse. Volví a Finlandia la mochila llena de ricas comidas peruanas, entre otros King Kong, panetón (que se puso como una bola dura en el avión, qué le habrá pasado???), alfajores y 2 choclitos) y la mente llena de bonitas y vivas memorias. Volví a casa cambiada y agradecida por todo lo que recibí y por todo lo que aprendí durante mi periodo del trabajo voluntariado. Otra vez pasó que más recibí que lo que yo pude dar. Gracias!

No era nada fácil dejar Perú! Especialmente voy a extrañar a mis nuevos amigos y la colectividad y el compartir de la cultura peruana. Espero poder volver pronto o / y quizás recibir alguna visita a Finlandia! El saber que en el futuro voy a esforzar por la Fundación Cuna Nazareth desde Finlandia siendo parte de las Golondrinas alivia mi nostalgia.

Muchas gracias a todos con los que he podido compartir este camino tan importante de mi vida. Y muchas gracias por haberme cuidado tan bien! A todos ustedes les espero todo lo mejor! Esto no es un adiós sino un hasta luego! :)

En esta foto está una de mis nuevos amigos, se llama Princesita y siempre está por la trapería… comportándose bien o mal… Que en todo caso los que la ven, la cuiden mucho! :)

Elämälle kiitos

Viimeiset vapaaehtoistyöjakson aikaiset työviikkoni kuluivat kiireisissä merkeissä. Kirjoitin kaksi kummikirjettä Cunan päiväkodin suomalaisille kummeille (kummikirjeet löytyvät myös tästä blogista). Lisäksi tein raportin vapaaehtoistyöjakson aikaisesta työskentelystäni ja tekemistäni havainnoistani etelän järjestölle. Raporttiin kirjaamiani mielestäni tärkeitä asioita käytiin läpi aivan vapaaehtoistyöjakson lopussa käydyssä palautekeskustelussa Cunan päiväkodilla. Viimeisten viikkojen aikana sain myös tutustua Cunan päiväkodin sosiaalityöntekijän työhön, mikä oli erittäin antoisaa. Osallistuin hänen kanssaan mm. yhdelle kotikäynnille. Kotikäyntien aikana sosiaalityöntekijä pyrkii kartoittamaan perheiden tilannetta ja mahdollista tuen tarvetta. Sosiaalityöntekijä antaa perheille myös ohjausta ja neuvontaa. Alla olevassa kuvassa Cunan päiväkodin sosiaalityöntekijä Carmen (oikealla) keskustelee ensi vuonna Cunan päiväkodin yksivuotiaiden lasten ryhmässä aloittavan lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa.

Kierrätyskeskuksella eli traperialla sain lopultakin kirjaosaston valmiiksi ollen tyytyväinen lopputulokseen. Alla kuva viimeistellystä kirjaosastosta.

Kirjaosaston järjestämisen jälkeen siirryin töihin puutarhaosaston puolelle, mikä oli minulle kovasti mieleen. Toiseksi viimeisenä työpäivänä sain teemaan liittyen kunnian pitää traperian henkilökunnalle ja käsityötyöpajan oppilaille esitelmän graduaiheestani eli luonnon ja luontoelementtien hyvää tekevistä vaikutuksista ihmisille. Oli mukava palata itselleni rakkaan aiheen pariin muutaman vuoden tauon jälkeen ja välittää sen ilosanomaa eteenpäin. Koristelin esitelmätilan erilaisilla viherkasveilla. Alla kuva traperian puutarhaosastosta sekä minusta esitelmän pidossa ja esitelmän yleisöstä.

Viimeisen viikon Perussa pyhitin jälleen matkustelulle. Matkustin Cunan päiväkodin 4-vuotiaiden lasten ryhmän avustajan Tathianan kanssa maan koillisosaan Perun viidakkoalueelle kaupunkiin nimeltään Iquitos. Iquitos on maailman suurin kaupunki, johon ei ole pääsyä tietä pitkin. Iquitokseen tuleekin siis matkustaa joko lentäen tai jokia (mm. Amazon) pitkin. Me matkustimme paikalle lentäen. Reissu Iquitokseen kannatti, sillä Iquitos oli hyvin erilainen kaupunki verrattuna kaikkiin aikaisemmin tutustumiini. Iquitoksen ilmasto on trooppinen ympäri vuoden ja kuumuutta riitti. Se vaikutti myös ilmiselvästi paikalliseen elämänmenoon. Kaupunki oli täynnä pieniä mopotakseja, elämää ja vauhtia. Kaupungista löytyy lisäksi erittäin laaja ja eläväinen markkina-alue (Belén). Myös eksoottisten, itselleni aikaisemmin tuntemattomien hedelmien tarjonta oli valtava. Vatsapulmien vuoksi pääsin kuitenkin nauttimaan hedelmistä vain rajoitetusti. Pääsin kuitenkin maistamaan elämäni ensimmäistä kertaa mm. jäädytettyä kookoshedelmää. Iquitoksessa ollessamme kaupunkiin tutustumisen lisäksi kävimme mm. jokiretkellä, jonka aikana pääsimme vierailemaan paikallisen viidakkoheimon luona sekä saarella, jota asuttivat erilaiset ihmiseen jo tottuneet villieläimet. Alla muutamia kuvia Iquitoksen reissulta.

Tämän viikon alussa palasin onnellisesti kotisuomeen rinkka täynnä perulaisia herkkuja ja mieli täynnä eläväisiä muistoja. Paluu oli odotettu vaikkakin lähtö Perusta oli hyvin haikea. Erityisesti jään kaipaamaan ihmisiä, joihin Perussa ystävystyin (eläen jälleennäkemisen toivossa) sekä perulaisen kulttuurin rentoutta ja yhteisöllisyyttä. Kotiin palasin tuntien suurta kiitollisuutta. Tuntuu siltä, että kaikki Perussa kokemani ja näkemäni on vaikuttanut vahvasti tapaani ajatella ja uskon, että oppimani kantaa minua pitkään elämässä eteenpäin. Lähdin vapaaehtoistyöhön mm. auttamisenhalusta, sillä olen aina kokenut olevani elämässä onnekas. Joudun kuitenkin myöntämään, että myös tällä kerralla sain tästä kokemuksesta itse enemmän kuin mitä pystyin antamaan. Haikeutta ja ikävää lievittää se, että olen nyt Kehitysmaayhdistys Pääskyjen hallituksen jäsen ja sitä kautta voin jatkaa työskentelyä Cunan päiväkodin hyväksi myös täällä Suomessa. Olen vakuuttunut siitä, että tukea ja apua Cunan päiväkodilla tarvitaan ja avun saamista siellä arvostetaan. Toivon mm. voivani pian tukea Cunan päiväkodin uutta suomalaista vapaaehtoista. Suosittelenkin lämpimästi vapaaehtoistyöhön lähtemistä kaikille siitä vähääkään kiinnostuneille (haku Etvo-ohjelmaan käynnistyy jälleen toukokuussa; lue lisää osoitteesta etvo.fi). Jos juuri sinä kiinnostuit Cunan päiväkodin tukemisesta, mutta vapaaehtoistyöhön lähteminen ei sovi elämäntilanteeseesi, voi Cunan päiväkotia onneksi tukea myös täältä Suomesta käsin esim. kummitoiminnan avulla. Kummiudesta voi lukea lisää Kehitysmaayhdistys Pääskyjen nettisivuilta, joihin linkki alla.

http://www.paaskyt.fi/

Kiitän Kehitysmaayhdistys Pääskyjä sekä ETVO-ohjelmaa mahdollisuudesta tämän vapaaehtoistyöjakson toteutumiseen ja kaikesta heiltä matkan varrella saamastani avusta ja tuesta. Kiitän kaikkia vastaanottavan järjestön ystävällisiä ja huolehtivaisia ihmisiä yhteisestä matkasta ja huolenpidosta. Lisäksi kiitän kaikkia blogiani lukeneita matkaseurasta, mielenkiinnosta ja kannustuksesta. Alla vielä linkki tämänhetkiseen fiilistelybiisiin. Voikaa hyvin, kuullaan ja toivottavasti pian nähdään! Chau! :)

https://www.youtube.com/watch?v=UW3IgDs-NnA

Kummikirje 2

Tammikuun aikana olen kirjoittanut kaksi kummikirjettä Cuna Nazareth:n päiväkodin suomalaisille kummeille. Tässä niistä toinen. Blogiani lukeneille kummikirjeessä on varmasti paljon vanhan toistoa.

Terveisiä kierrätyskeskukselta!

Olen Heidi Virtanen, suomalainen vapaaehtoinen Cuna Nareth:n päiväkodilla ja Liman Pachacamac:n kaupunginosassa sijaitsevalla kierrätyskeskuksella eli traperialla. Tammikuun 2015 puolessa välissä Carlos Alberto Flores Perez aloitti kierrätyskeskuksen vastaavana. Tätä ennen Carlos Alberto on toiminut Emmaus-liikkeessä jo yli 17 vuoden ajan. Näin ollen hän tuntee erittäin hyvin liikkeen arvopohjan. Tämä kummikirje pohjautuu tammikuussa 2015 Carlos Alberton kanssa käymiini keskusteluihin. Alla kuva Carlos Albertosta, traperian uudesta vastaavasta, sekä Jose Gonzalo Gonzales Mendozasta, joka oli traperian vastaava sen ensimmäisen kolmen toimintavuoden ajan.

Liman Pachacamac:ssa sijaitseva kierrätyskeskus eli traperia täyttää pian 3- vuotta. Viimeisten kuluneiden kolmen vuoden aikana traperian toiminnot ovat vakiintuneet. Lähes päivittäin traperian kuorma-auto käy hakemassa lahjoituksia yksityisiltä ihmisiltä sekä erilaisilta yhteisöiltä ja yrityksiltä Liman eri kaupunginosista. Traperian puu- ja elektroniikkapajoissa korjataan ja kunnostetaan käytettyjä ja lahjoitettuja huonekaluja, koneita ja laitteita kierrätyskeskuksessa myytäviksi. Myyntipäivät ovat tiistai, torstai ja lauantai. Traperian yhteydessä oleva myymälä myy lisäksi mm. lahjoituksena saamiaan käytettyjä vaatteita, astioita ja kirjoja. Alla traperian myymälässa otettu kuva traperialla työskentelevistä Juanitasta (keskellä) ja Sixtasta, jotka vastaavat traperian vaatehuollosta sekä Manuelista, joka vastaa lahjoitusten noutamisesta. Huomatkaa Manuelin päässä oleva hauska hattu.

Maanantai- ja perjantai-iltapäivisin traperialla toimii käsityö- ja askartelutyöpaja alueen lapsille ja aikuisille. Alla kuva työpajan opettajasta Cony:sta (toinen vasemmalta) ja työpajan aikuisopiskelijoista.

Traperia tekee myös yhteistyötä traperian lähellä sijaitsevan koulun kanssa; traperia oli mukana lähikoulun yhteyteen perustetun kirjaston perustamisessa ja lahjoitti kirjastolle kirjat. Traperia on pyrkinyt vahvistamaan koulun oppilaiden ja lähialueen asukkaiden tietoisuutta traperiasta ja kirjastosta ja on näin pyrkinyt motivoimaan oppilaita ja alueen ihmisiä traperian ja kirjaston tarjoamien palveluiden ahkerampaan käyttöön. Näin traperia pyrkii vahvistamaan myös lähialueen ihmisten hyvinvointia. Alla kuva lähikoulun yhteyteen perustetulla kirjastolla lähialueen lapsille ja heidän perheilleen järjestetystä nukketeatteriesityksestä.

Carlos Alberto kertoo, että tällä hetkellä traperia pyrkii oman toimintansa itsenäiseen ylläpitämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että traperian saamilla voitoilla pyritään kattamaan traperian toiminnan kannalta välttämättömien tekijöiden aiheuttamat kustannukset, kuten sähkö- ja puhelinlaskut, kuorma-auton polttoaine- ja huoltokustannukset, työntekijöiden palkat, materiaalihankintojen aiheuttamat kustannukset, jne. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa traperia tukee toiminnallaan saamillaan voitoilla myös Liman Chorrillosissa sijaitsevaa Cuna Nazareth:n päiväkotia. Cuna Nazareth on Chorrillosin kaupuginosan ainoa kahdeksan tuntia auki oleva, ruokaa ja sosiaalipalveluja tarjoava päiväkoti. N. 100 1-5-vuotiasta lasta tulee Cunaan viitenä päivänä viikossa, mikä mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin ja näin paremman toimeentulon perheille.

Carlos Alberto puhuu kauniisti Emmaus-liikkeen arvoista ja niiden toteutumisesta traperialla. Carlos Alberto pitää tärkeänä sitä, että jokainen edes pienenkin ajan Emmaus-liikkeessä työskentelevä vie mukanaan uusia työssään oppimiaan taitoja ja Emmaus-liikkeelle ominaisia arvoja, mitkä auttavat ihmisiä jatkossa elämässä eteenpäin. Carlos Alberto arvelee jokaisen Emmaus-liikkeessä työskentelevän rikastuvan henkisesti. Carlos Alberto kertoo, että monet Emmaus-liikkeeseen työhön pitkäksi ajaksi jäävät henkilöt ovat vahvasti sitoutuneita Emmaus-liikkeen arvomaailmaan ja solidaarisuuden työ on ikään kuin heidän elämäntehtävänsä ja -tarkoituksensa. Carlos Alberto kertoo, että traperian tarkoituksena on levittää solidaarisuuden arvoa myös traperian ulkopuolelle eli lähiympäristön asukkaille. Myös elinympäristön kunnioittaminen ja kierrätyksen tärkeyden painottaminen ovat arvoja, joita traperia haluaa välittää eteenpäin. Carlos Alberto tarkentaa vielä, että myös köyhä tai vähäosainen voi olla solidaarinen ja auttaa muita avuntarpeessa olevia. “Vaikka ihmisellä itsellään on vain vähän, voi siitä vähästäkin jakaa toisille tarvitsijoille”, Carlos Alberto sanoo. Toisaalta Carlos Alberto muistuttaa Emmaus-liikkeen perustajan Abbe Pierren näkemyksestä, että nälkää ei voida voittaa ennen kuin auttajat itse ovat hyvin ravittuja. Alla kuva traperian mainoskyltistä, joka on tehty traperian käsityötyöpajassa ja joka tullaan ripustamaan traperialle johtavan tien laitaan.

Carlos Alberto kertoo, että Emmauksen arvot elävät myös jokapäiväisissä kohtaamisissa. Jokainen traperialla vieraileva otetaan lämmöllä ja vieraanvaraisuudella vastaan. Ja jokainen lahjoitus otetaan vastaan yhtä suurella kiitollisuudella lahjoituksen määrään tai laatuun katsomatta. Näin hyvyys elää ihmisten välisissä kohtaamisissa ja aiheuttaa ikään kuin itseään toistavan ketjun. Samalla tällä solidaarisuuden toiminnalla pyritään lähialueen ihmisten elämänlaadun parantamiseen ja rahallisten voittojen synnyttämiseen traperian ylläpitämiseksi ja Cuna Nazareth:n päiväkodin tukemiseksi. Carlos Alberton kanssa keskustellessa syntyy vahvasti käsitys, että rahallisten voittojen synnyttäminen on vain yksi traperian toiminnan tavoitteista ja että traperian olemassaolo pohjautuu hyvin paljon syvällisempiin arvoihin, jotka elävät jokaisessa päivässä; auttaa niitä, jotka ovat eniten avun tarpeessa ja välittää ihmisille solidaarisuuden ajatusta arvopohjaksi elämään.

Keskusteltaessa traperian lähitulevaisuuden tavoitteista Carlos Alberto kertoo, että hän toivoo traperian toiminnan vahvistuvan ja kasvavan entisestään. Carlos Alberto kertoo, että traperialle tarvittaisiin lisää ammattitaitoista henkilökuntaa ja lisää oppilaita traperian työpajoihin. Myös paremmat myyntitilat olisivat tarpeelliset. Näin voitaisiin synnyttää lisää taloudellisia voittoja sekä viedä laajemmin eteenpäin solidaarisuuden ja luonnon ja ympäristön kunnioittamiseen liittyviä arvoja.

Kummikirje 1

Tammikuun aikana olen kirjoittanut kaksi kummikirjettä Cuna Nazareth:n päiväkodin suomalaisille kummeille. Tässä niistä ensimmäinen. Blogiani lukeneille kummikirjeessä on varmasti paljon vanhan toistoa.

Tervehdys Cunan päiväkodilta!

Olen Heidi Virtanen, toimin vapaaehtoistyöntekijänä Perun pääkaupungissa Limassa Cuna Nazareth:n päiväkodilla. Vapaaehtoistyöjaksoni Cunan päiväkodilla päättyy tammikuun 2015 lopussa ja haluan jakaa kokemuksiani teidän kaikkien Cunan päiväkodin kummien kanssa.

Saavuin Limaan heinäkuun 2014 lopussa keskelle täkäläistä talvea. Ja vaikka lämpötila ei Limassa laskekaan 10 asteen alapuolelle, kostea kylmyys tuntui luissa ja ytimissä niin töissä kuin kotona. Ensimmäisten kuukausien ajan suurin osa ajasta kuluikin siis takki päällä. Tutustuttuani Cunan päiväkodin toimintaan, käynnistin päiväkodin 5-vuotiaille lapsille nallekorttityöpajan. Työpajassa työskenneltiin nallekorttien kanssa, jotka olin tuonut mukanani Suomesta. Nallekortit ovat korttisarja, jossa nalleperheen jäsenet ilmaisevat ilmein ja elein erilaisia tunteita. Työpajan tarkoituksena oli vahvistaa lasten sosiaalisia ja tunnetaitoja, mm. tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja ilmaisemista. Tapasin kaikki 5-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluvat lapset (29 lasta) 3 lapsen ryhmissä 2 X 45 min. ajan. Tämän jälkeen järjestimme lapsille yhteistyössä paikallisen psykologin kanssa työpajan päättävän viimeisen lopetuskerran kahdessa eri ryhmässä. Lapset tulivat tapaamisiin mielellään ja vaikutti siltä, että nallekortit tekivät lapsiin lähtemättömän vaikutuksen. Työpajan jälkeen kirjoitin lasten vanhemmille tiedotteen työskentelystäni ja siitä, kuinka vanhemmat voivat kodeissa jatkaa työskentelyä lasten sosiaalisten ja tunnetaitojen vahvistamiseksi. Kerroin nallekorttityöpajasta ja tunnetaitojen vahvistamisesta myös 5-vuotiaiden lasten vanhemmille järjestetyssä vanhempainillassa. Tapasin myös joidenkin työpajaan osallistuneiden lasten vanhemmat ja keskustelin heidän kanssaan työpajassa esille nousseista, minua huolestuttamaan jääneistä asioista. Alla kuva lapsille viimeisessä tapaamisessa lahjoitetuista nalleista.

Nallekorttityöpajan rinnalla toimin Cunan päiväkodilla eri lapsiryhmissä auttaen lapsia ja henkilökuntaa osaamiseni mukaan. Tein myös tiivistä yhteistyötä paikallisen psykologin kanssa. Avustin häntä mm. hankkimalla tietoa joistain lapsista, jotka herättivät huolta. Havainnoin kyseisiä lapsia lapsiryhmissä ja haastattelin päiväkodin henkilökuntaa lasten tilanteisiin liittyen. Lopuksi kirjasin saamani tiedot ylös paikallisen psykologin käyttöön. Lisäksi osallistuin joidenkin lasten henkilökohtaisen tuen suunnitteluun ja toteutukseen yhteistyössä paikallisen psykologin ja päiväkodin muun henkilökunnan kanssa.

Nallekorttityöpajan päätyttyä siirryin työskentelemään pääasiassa 1- ja 2-vuotiaiden lasten ryhmiin, sillä koin, että siellä lisäkäsipareja todella tarvitaan. 1-vuotiaiden lasten ryhmään kuului n. 10 lasta ja kaksi aikuista. 2-vuotiaiden lasten ryhmään kuului yli 20 lasta ja kaksi aikuista. Yksi- ja kaksivuotiaat lapset ruokailivat samassa tilassa samaan aikaan. Myös vaippojen ja vaatteiden vaihto tapahtui molemmilla lapsiryhmillä samassa paikassa ja usein samaan aikaan. Elämää, ääntä ja kiirettä siis pienten puolella riitti. Kiinnyin pieniin lapsiin kovasti. Lasten viimeisenä päiväkotipäivänä ennen lasten kesälomaa joulukuun lopussa annoin jokaiselle lapselle keksin jäähyväislahjaksi. Hyvästellessäni lapset herkistyin kyyneliin. Oli kiinnostavaa nähdä, kuinka ensimmäistä kertaa lähes koko 30 lapsen ryhmä hiljeni ja vain tuijotti sitä “tätiä, joka puhuu oudosti”. Toivon antaneeni lapsille esimerkin siitä, että myös aikuiset tuntevat välillä voimakkaasti ja saavat osoittaa avoimesti tunteitaan. Alla kuva 1-vuotiaiden lasten ryhmän opettajasta ja kahdesta ryhmään kuuluvasta lapsesta.

Vapaaehtoistyöjaksoni aikana minulla oli ilo osallistua lasten ja päiväkodin henkilökunnan kanssa myös rauhankulkueeseen rauhanpäivänä, Cunan päiväkodin syntymäpäiväjuhlille seka viisivuotiaiden lasten valmistujaisjuhlaan (la promoción). Alla kuva Cunan päiväkodin syntymäpäiväjuhlilta 3-vuotiaiden lasten tanssiesityksestä.

Lisäksi sain ilon osallistua Festidanza-tapahtumaan, joka oli koko päiväkodin henkilökunnan, lasten ja lasten vanhempien yhteistyössä toteuttama koko päivän kestänyt tapahtuma. Tapahtumaa varten lasten vanhemmat valmistivat yhteistyössä myyntiin ruokalajeja Perun eri kulttuuri- ja ilmastoalueilta (costa, sierra & selva = rannikko, vuoristo & viidakko). Lisäksi tapahtumassa oli mm. lasten tanssiesityksiä ja arpajaiset. Alla kuva Festidanza-tapahtumaan osallistuneista lasten vanhemmista.

Täytyy myöntää, että Cunan päiväkodilla näkemäni yhteisöllisyys ja jakaminen ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Täällä vanhemmat ovat tiivis osa päiväkodin arkea. Erilaisia juhlia ja tapahtumia järjestetään usein. Pieniin yksityiskohtiin, kuten tilojen koristeluun, panostetaan paljon, YHTEISTYÖSSÄ!!!

Cunassa lapsiryhmät ovat suuria, lapset ovat tarvitsevia ja henkilökuntaa on vähän suhteessa lapsimäärään. Perussa jo päiväkotiaikana toiminta on hyvin opillisesti tavoitteellista. Tunnetaitojen vahvistamiseen kiinnitetään vähemmän huomiota. Siksi oman lempiteemani esilletuominen vapaaehtoistyöjaksoni aikana tuntui merkitykselliseltä. Olen myös vakuuttunut siitä, että kummien apu on Cunan päiväkodille täysin välttämätöntä. Ja lisää kummeja tarvitaan mm. lisäkäsiparien palkkaamiseksi. Myös suomalaisten vapaaehtoisten antamaa tukea ja apua arvostetaan täällä suuresti. Toivonkin, että voisin osaltani pian tukea Cunan päiväkodin mahdollista uutta suomalaista vapaaehtoista.

Matkakertomuksia

Lokakuun 2014 puolessavälissä toteutin ensimmäisen viikonloppumatkani Perun pääkaupungin Liman ulkopuolelle. Lähdin matkaan Cunan päiväkodin 4-vuotiaiden lasten ryhmän opettajan Patrician kanssa. Matka suuntautui vuoristokylä Churin:n (2080 m. merenpinnan yläpuolella), noin 217 km Limasta koilliseen. Churin on tunnettu mm. parantavista kuumista lähteistään. Erityisen vaikuttava oli Churiniin johtava tie; tie kulki valtavien kalliovuorten välissä pitkin jyrkkää vuorenrinnettä. Tie oli mutkainen ja ajoittain erittäin kapea. Bussimme törmäsi paikalliseen mopotaksiin (mototaxi), mikä kaatui. Onneksi kenellekään ei kuitenkaan käynyt pahasti. Alla kuvia Churiniin johtavasta tiestä ja Churinin lähteistä.

Marraskuun 2014 alussa toteutin toisen viikonloppumatkani Liman ulkopuolelle. Lähdin matkaan Cunan päiväkodin 4-vuotiaiden lasten ryhmän avustajan Tathianan kanssa. Matkamme suuntautui Canta:n (2819 m. merenpinnan yläpuolella), mikä on pieni ja viehättävä vuoristokylä noin 100 km Limasta koilliseen. Cantan läheisyydessä näkemämme vuoristomaisemat sekä vuoristossa sijaitsevat laguunit ja vesiputoukset olivat uskomattomia. Alla kaukokuva Cantasta sekä kuvia Cantan läheisyydessä sijaitsevista luonnonihmeistä.

Joulukuun 2014 ensimmäisenä viikonloppuna toteutimme niin ikään Tathianan kanssa pidennetyn viikonlopun mittaisen matkan Perun kolmeen rannikkokaupunkiin Chincha:n (200 km. Limasta etelään), Pisco:n (230 km. Limasta etelään) ja Ica:n (n. 300 km. Limasta etelään). Chincha on omalla persoonallisella tavallaan kaoottinen pikkukaupunki, jonka pääkatua värittävät erilaiset myyntikojut. Eräästä kojusta sai taivaallisen herkullisia kalasämpylöitä, jotka maksoivat vain yhden perun uuden solen eli 25 eurosentin verran. Tutustuimme myös Carmenin kaupunginosassa sijaitsevaan Hacienda San Jose:n, joka toimii nyttemmin luksushotellina, mutta on toiminut vuosisatoja sitten orjaplantaasina. Hacienda San Jose onkin ristiriitaisesti vaikuttava muistutus vuosisatoja sitten tapahtuneesta perulaisen ja afrokulttuurien kohtaamisesta. Hacienda San Jose:n alueelta löytyi valloittavia riippumattoja, joissa olisin viihtynyt pidempäänkin.

Vietettyämme päivän Chinchassa matkustimme Piscoon yöksi. Seuraavana aamuna lähdimme retkelle Piscon lähellä sijaitseville saarille nimeltä “Islas Ballestas”. Emme rantautuneet saarille, mutta näimme mereltä käsin saarien tarjoamaa villielämää kuten merileijonia, erilaisia lintuja ja pikkupingviinejä. Matkalla saarille näimme myös hiekkavuoren seinämässä olevan Gandelabra-geoglyfin (geoglyfi = ilmasta havaittava hahmo tai geometrinen kuvio), jonka arvellaan syntyneen jo 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua, jolloin Paracas-kulttuuri vaikutti alueella. On olemassa erilaisia teorioita geoglyfin synnystä ja muinaisesta tarkoituksesta. Alla kuvia ”Islas Ballestas”-saarien villielämästä ja Gandelabra-geoglyfistä.

Seuraavaksi yöksi siirryimme Icaan, joka on Perun johtava viinintuottajakaupunki. Ican läheisyydessä sijaitsevat myös Huacachina:n laguuni ja sitä ympäröivät valtavat ja näyttävät hiekkadyynit. Hiekkadyyneillä voi harrastaa erilaista seikkailu-urheilua. Me päädyimme kuitenkin kiipeämään hiekkadyynin päälle jalkaisin. Maisemat hiekkadyynin päältä olivat uskomattomat. Alla kuvia Icassa vierailemaltamme viinitilalta sekä Huacachinan laguunista ja sitä ympäröivistä hiekkadyyneistä.

Joulukuun 2014 puolivälissä poikaystäväni Teemu saapui Peruun kuukaudeksi. Ensin vietimme noin viikon verran Limassa. Esittelin Teemulle paikallista elämääni täällä. Tutustuimme myös Liman eri osiin ja mm. Liman historiallisen kaupunginosan turistinähtävyyksiin. Hieman ennen joulua lensimme Cuzco:n, jossa vietimme kokonaiset kuusi päivää. Cuzco (3399 m. merenpinnan yläpuolella) sijaitsee 1650 km. Limasta kaakkoon. Cuzco tunnetaan inkojen pääkaupunkina ja se onkin Amerikan mantereen kauiten taukoamatta asutettuna ollut kaupunki. Cuzco on kuin sekoitus uutta ja vanhaa arkkitehtuurinsa ja elämänmenonsa puolesta. Cuzco on myös portti Machu Picchuun eli muinaiseen inkojen kaupunkiin, joka on Amerikan mantereen parhaiten tunnettu arkeologinen alue. Cuzcossa oloaika ei mennyt meillä ihan suunnitellusti parin sairaalassa vietetyn vuorokauden vuoksi. Meihin molempiin iski ameba-parasiitti, Teemuun astetta rajummin, minkä johdosta Teemu joutui kahdeksi vuorokaudeksi tiputukseen. Vuorokauden verran Teemu sai myös lisähappea, sillä Cuzco sijaitsee korkealla ja meille kerrottiin, että kehon ollessa sairaana, hapen tarve on entistä suurempi. Machu Picchuun pääsimme kuitenkin onneksi tutustumaan sairaalasta päästyämme ja hieno kokemushan se oli. Alla maisemaa Cuzcosta, kuva koteja suojelevista häristä (torito de Pucará) sekä kuvia Machu Picchulta.

Cuzcosta matkustimme bussilla Puno:n (3827 m. merenpinnan yläpuolella) Titicaca-järven rannalle lähelle Bolivian rajaa. Puno on tunnettu erityisesti Titicaca-järvellä sijaitsevista saaristaan, joilla asuvat ihmiset jatkavat edelleen ikiaikaisia perinteitä ja elämänmuotoja. Vierailimme saarella nimeltä Taquile ja kelluvalla saarella nimeltä Uros. Vierailun toteutti matkanjärjestäjä nimeltään Edgar Adventures. Olimme kyseisen matkanjärjestäjän tarjoamaan palveluun erittäin tyytyväisiä. Käsitykseni mukaan kyseinen matkanjärjestäjä toimii vastuullisesti alkuperäiskansoja kunnioittaen ja heitä tukien. Vieraillut yhteisöt hyötyvät siis rahallisesti turistien vierailuista. Erityisesti käynti kelluvalla saarella sai minut jälleen oivaltamaan, kuinka erilaisissa elinolosuhteissa ihmiset elävät. Jäin pohtimaan erityisesti sitä, kuinka ihmiset saattavat selviytyä kosteilla saarilla läpi kylmien talvikuukausien. Alla kuvia Taquile- ja Uros- saarilta.

Punosta matkustimme bussilla Bolivian pääkaupunkiin La Paz:n. Andien vuoristossa komeileva La Paz on maailman korkeimmalla sijaitseva hallinnollinen pääkaupunki. Noin 3600 metrin korkeudessa sijaitseva kaupunki uinuu kulhomaisessa laaksossa ja korkealle sen yläpuolelle kohoavat lumen ja jään peittämät vuorenhuiput. La Pazia kutsutaankin kaupungiksi, joka koskettaa taivasta. La Pazissa ihastuin erityisesti sen kattaviin ja valtaviin katumarkkinoihin, joissa myydään hedelmiä, vihanneksia, leipää, juustoa, lihaa, kalaa, jne. Näyttää siltä, että myös Bolivia kuten Perukin ovat hedelmän ystävien paratiiseja. Alla kuvia La Pazin katumarkkinoista.

La Paz:sta jatkoimme yöbussilla Uyuni nimiseen pieneen kylään Bolivian eteläosaan. Bussimatka oli haastava; tiet olivat taatusti suurelta osin asfaltoimattomia ja usein tuntui siltä kuin koko bussi olisi ollut vähällä kaatua. Vaikeista tieolosuhteista huolimatta bussin vauhti tuntui olevan melkoinen. Olo oli aika helpottunut saavuttuamme perille aikaisin aamulla. Uyuni on turistien suosima kohde Boliviassa näyttävän 12 000 neliökilometrin kokoisen suola-aavikkonsa / -tasankonsa (Salar de Uyuni) vuoksi. Salar de Uyuni sijaitsee yli 3600 m. korkeudessa.  Teimme päiväretken kuuluisalle suola-aavikolle ja jättikaktusvuorelle. Näky oli näyttävä ja se muistutti hieman suomalaista lumipeittoista järvenjäätä (jos jättikaktuksia ei lasketa). Alla Uyunin kaupunkikuvaa sekä kuvia suola-aavikolta ja jättikaktusvuorelta.

Uyunista jatkoimme matkaa yöjunalla Bolivian Oruro:n kautta Pohjois-Chilen Arica:n, joka on rajakaupunki Perun kanssa. Teimme matkaa lähes kokonaisen vuorokauden. Arica on todellinen rantalomakaupunki, jossa on kuulemma ikuinen kevät. Aricassa ilma olikin erittäin miellyttävä, lämmin, mutta ei tukalan kuuma. Aricassa keskityimme lepäämiseen, syömiseen ja uimiseen. Kävimme myös tutustumassa mm. paikallisilla oliivi- ja hedelmäviljelmillä. Alla kuvia Arican kaupungista sekä Arican läheisyydessä sijaitsevista hedelmäviljelmistä.

Aricasta palasimme bussilla Perun puolelle Arequipa:n (2350 m. merenpinnan yläpuolella). Arequipa sijaitsee Etelä-Perun vuoristoalueella n. 1000 km. Limasta etelään. Arequipa on kolmen tällä hetkellä epäaktiivisen tulivuoren ympäröimä kaupunki. Tulivuoret samoin kuin espanjalaisten valloittajien aika kaupungissa värittävät suuresti Arequipan tämänhetkistä kaupunkikuvaa. Arequipassa on paljon siirtomaa-aikaisia rakennuksia ja monet rakennuksista ovat valkoisia. Tulivuorten satoja vuosia sitten syöksemää kuivunutta laava-ainesta käytetään yhä edelleen monien rakennusten rakennusmateriaalina. Siksi Arequipaa kutsutaankin ”valkoiseksi kaupungiksi”. Arequipassa ollessamme kävimme tutustumassa siihen, kuinka työntekijät tekevät käsityönä kuivuneesta laava-aineksesta erilaisten rakennusten rakentamiseen sopivia paloja.  Kierros oli nimeltään ”ruta del sillar”. ”Sillar”, jonka tarkkaa suomennosta en tiedä, on kuivuneesta laava-aineksesta rakennetun rakentamiseen sopivan mineraalipalan nimi. Kyseinen työtehtävä siirtyy isältä pojalle. Työpäivät ovat kuulemamme mukaan pitkiä ja työ on fyysisesti raskasta. Tapaamamme työntekijät kertoivat, että yhtenä päivänä he saavat valmiiksi n. 10 myyntiin kelpaavaa palaa. Yhdestä palasta maksetaan 5 perun uutta solea eli vajaat 1,50 euroa. Tuntui mukavalta ja reilulta tipata meille aikaansa antaneita mukavia työntekijöitä. Suosittelen ehdottomasti ”ruta del sillar” - kierrosta kaikille Arequipaan päin suuntaaville. Alla Arequipan katukuvaa, kuva yhdestä Arequipan läheisyydessä komeilevasta tulivuoresta sekä kuvia kuivuneesta laava-aineksesta.

Arequipasta matkasimme Teemun kanssa yöbussilla itselleni jo tuttuun Icaan. Siellä tutustuimme mm. paikalliseen viinitilaan sekä Huacachinan laguuniin ja sitä ympäröiviin valtaviin hiekkadyyneihin. Icasta palasimme Limaan. Kolmen viikon ajoittain raskaan, mutta opettavaisen reissun jälkeen Limaan oli kiva palata. Limasta Teemu palasi Suomeen ja itse palasin viimeisiksi viikoiksi töihin. Viimeisten viikkojen aikana työskentelen pääasiassa traperialla eli kierrätyskeskuksella, sillä päiväkodin lapset ovat kesälomalla. Ja kyllähän sitä matkakuumekin tässä jo ehti iskeä; toivon voivani vierailla Perun viidakkoalueella (Iquitos) vielä ennen paluutani Suomeen. Alla olevaan karttaan on merkitty vierailemani kaupungit. Toisessa kartassa vielä selvennykseksi koko Etelä-Amerikka.

Vinkiksi vielä kaikille Peruun päin suuntaaville: alla olevasta linkistä saa tietoa Limassa ja muualla Perussa vastuullista turismia järjestävästä yhtiöstä nimeltä ”Alternative Peru”, joka on juuri käynnistelemässä toimintaansa. Yhtiö esittelee asiakkailleen aitoa Perua ja samalla se tukee vierailemiaan kansalaisjärjestöjä tai paikallisyhteisöjä. Jos tosi hyvin käy, ”Alternative Peru” järjestää tulevaisuudessa tutustumiskäyntejä myös Cuna Nazareth:n päiväkotiin Chorrilloksessa sekä traperiaan eli kierrätyskeskukseen Pachacamacissa. Nyt kaikki peukut pystyyn tämän ajatuksen puolesta!!!

http://www.alternativeperu.org/

Vapaa-ajan osalta näyttäisi siltä, että nämä viimeiset viikot kuluvat osaltani ameba-parasiitin, siitä seuranneen vatsan tulehdustilan ja kahden antibioottikuurin aiheuttamasta täydellisestä vatsan flooratasapainon järkkymisestä toipumisessa. Tämän reissun aikana olen oppinut mm. sen, että KAIKEN KATTAVA MATKAVAKUUTUS ON TARPEEN!!!