keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kummikirje 1

Tammikuun aikana olen kirjoittanut kaksi kummikirjettä Cuna Nazareth:n päiväkodin suomalaisille kummeille. Tässä niistä ensimmäinen. Blogiani lukeneille kummikirjeessä on varmasti paljon vanhan toistoa.

Tervehdys Cunan päiväkodilta!

Olen Heidi Virtanen, toimin vapaaehtoistyöntekijänä Perun pääkaupungissa Limassa Cuna Nazareth:n päiväkodilla. Vapaaehtoistyöjaksoni Cunan päiväkodilla päättyy tammikuun 2015 lopussa ja haluan jakaa kokemuksiani teidän kaikkien Cunan päiväkodin kummien kanssa.

Saavuin Limaan heinäkuun 2014 lopussa keskelle täkäläistä talvea. Ja vaikka lämpötila ei Limassa laskekaan 10 asteen alapuolelle, kostea kylmyys tuntui luissa ja ytimissä niin töissä kuin kotona. Ensimmäisten kuukausien ajan suurin osa ajasta kuluikin siis takki päällä. Tutustuttuani Cunan päiväkodin toimintaan, käynnistin päiväkodin 5-vuotiaille lapsille nallekorttityöpajan. Työpajassa työskenneltiin nallekorttien kanssa, jotka olin tuonut mukanani Suomesta. Nallekortit ovat korttisarja, jossa nalleperheen jäsenet ilmaisevat ilmein ja elein erilaisia tunteita. Työpajan tarkoituksena oli vahvistaa lasten sosiaalisia ja tunnetaitoja, mm. tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja ilmaisemista. Tapasin kaikki 5-vuotiaiden lasten ryhmään kuuluvat lapset (29 lasta) 3 lapsen ryhmissä 2 X 45 min. ajan. Tämän jälkeen järjestimme lapsille yhteistyössä paikallisen psykologin kanssa työpajan päättävän viimeisen lopetuskerran kahdessa eri ryhmässä. Lapset tulivat tapaamisiin mielellään ja vaikutti siltä, että nallekortit tekivät lapsiin lähtemättömän vaikutuksen. Työpajan jälkeen kirjoitin lasten vanhemmille tiedotteen työskentelystäni ja siitä, kuinka vanhemmat voivat kodeissa jatkaa työskentelyä lasten sosiaalisten ja tunnetaitojen vahvistamiseksi. Kerroin nallekorttityöpajasta ja tunnetaitojen vahvistamisesta myös 5-vuotiaiden lasten vanhemmille järjestetyssä vanhempainillassa. Tapasin myös joidenkin työpajaan osallistuneiden lasten vanhemmat ja keskustelin heidän kanssaan työpajassa esille nousseista, minua huolestuttamaan jääneistä asioista. Alla kuva lapsille viimeisessä tapaamisessa lahjoitetuista nalleista.

Nallekorttityöpajan rinnalla toimin Cunan päiväkodilla eri lapsiryhmissä auttaen lapsia ja henkilökuntaa osaamiseni mukaan. Tein myös tiivistä yhteistyötä paikallisen psykologin kanssa. Avustin häntä mm. hankkimalla tietoa joistain lapsista, jotka herättivät huolta. Havainnoin kyseisiä lapsia lapsiryhmissä ja haastattelin päiväkodin henkilökuntaa lasten tilanteisiin liittyen. Lopuksi kirjasin saamani tiedot ylös paikallisen psykologin käyttöön. Lisäksi osallistuin joidenkin lasten henkilökohtaisen tuen suunnitteluun ja toteutukseen yhteistyössä paikallisen psykologin ja päiväkodin muun henkilökunnan kanssa.

Nallekorttityöpajan päätyttyä siirryin työskentelemään pääasiassa 1- ja 2-vuotiaiden lasten ryhmiin, sillä koin, että siellä lisäkäsipareja todella tarvitaan. 1-vuotiaiden lasten ryhmään kuului n. 10 lasta ja kaksi aikuista. 2-vuotiaiden lasten ryhmään kuului yli 20 lasta ja kaksi aikuista. Yksi- ja kaksivuotiaat lapset ruokailivat samassa tilassa samaan aikaan. Myös vaippojen ja vaatteiden vaihto tapahtui molemmilla lapsiryhmillä samassa paikassa ja usein samaan aikaan. Elämää, ääntä ja kiirettä siis pienten puolella riitti. Kiinnyin pieniin lapsiin kovasti. Lasten viimeisenä päiväkotipäivänä ennen lasten kesälomaa joulukuun lopussa annoin jokaiselle lapselle keksin jäähyväislahjaksi. Hyvästellessäni lapset herkistyin kyyneliin. Oli kiinnostavaa nähdä, kuinka ensimmäistä kertaa lähes koko 30 lapsen ryhmä hiljeni ja vain tuijotti sitä “tätiä, joka puhuu oudosti”. Toivon antaneeni lapsille esimerkin siitä, että myös aikuiset tuntevat välillä voimakkaasti ja saavat osoittaa avoimesti tunteitaan. Alla kuva 1-vuotiaiden lasten ryhmän opettajasta ja kahdesta ryhmään kuuluvasta lapsesta.

Vapaaehtoistyöjaksoni aikana minulla oli ilo osallistua lasten ja päiväkodin henkilökunnan kanssa myös rauhankulkueeseen rauhanpäivänä, Cunan päiväkodin syntymäpäiväjuhlille seka viisivuotiaiden lasten valmistujaisjuhlaan (la promoción). Alla kuva Cunan päiväkodin syntymäpäiväjuhlilta 3-vuotiaiden lasten tanssiesityksestä.

Lisäksi sain ilon osallistua Festidanza-tapahtumaan, joka oli koko päiväkodin henkilökunnan, lasten ja lasten vanhempien yhteistyössä toteuttama koko päivän kestänyt tapahtuma. Tapahtumaa varten lasten vanhemmat valmistivat yhteistyössä myyntiin ruokalajeja Perun eri kulttuuri- ja ilmastoalueilta (costa, sierra & selva = rannikko, vuoristo & viidakko). Lisäksi tapahtumassa oli mm. lasten tanssiesityksiä ja arpajaiset. Alla kuva Festidanza-tapahtumaan osallistuneista lasten vanhemmista.

Täytyy myöntää, että Cunan päiväkodilla näkemäni yhteisöllisyys ja jakaminen ovat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Täällä vanhemmat ovat tiivis osa päiväkodin arkea. Erilaisia juhlia ja tapahtumia järjestetään usein. Pieniin yksityiskohtiin, kuten tilojen koristeluun, panostetaan paljon, YHTEISTYÖSSÄ!!!

Cunassa lapsiryhmät ovat suuria, lapset ovat tarvitsevia ja henkilökuntaa on vähän suhteessa lapsimäärään. Perussa jo päiväkotiaikana toiminta on hyvin opillisesti tavoitteellista. Tunnetaitojen vahvistamiseen kiinnitetään vähemmän huomiota. Siksi oman lempiteemani esilletuominen vapaaehtoistyöjaksoni aikana tuntui merkitykselliseltä. Olen myös vakuuttunut siitä, että kummien apu on Cunan päiväkodille täysin välttämätöntä. Ja lisää kummeja tarvitaan mm. lisäkäsiparien palkkaamiseksi. Myös suomalaisten vapaaehtoisten antamaa tukea ja apua arvostetaan täällä suuresti. Toivonkin, että voisin osaltani pian tukea Cunan päiväkodin mahdollista uutta suomalaista vapaaehtoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti