Ensimmäistä kertaa itkin ikävää oltuani täällä viisi päivää.
Tätä asiaa ei saa kuitenkaan käsittää väärin, minun on ollut hyvä olla täällä.
Kyyneleet eivät ole surun kyyneliä, vaan ilon kyyneliä; kyyneliä rakkaista
ihmisistä ja elämästä, joita kaipaan. Koti-ikävän hetkillä pyrin olemaan ryhtymättä
liian tunteelliseksi; ”älä ajattele”, sanon itselleni. Silloin otan myös
käyttöön ETVO-koulutuksissa ja jo aiemmin elämässä oppimaani antia!
Tässä linkki tämän hetken fiilistelybiisiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti