Kenkäkaupoilla

Uudessa maassa ja kulttuurissa moni omassa kotimaassa arkiseksi muodostunut asia saattaa muuttua yllättävän monimutkaiseksi. Tämän olen itse saanut kokea viimeisten viikkojen aikana; mm. uuden saippuan, naamasaippuan, shampoon ja perusvoiteen hankinta oli kokonaisen viikon operaatio.  Kaiken huippu oli kuitenkin uusien kenkien hankinta viime viikolla. Kulutin kesällä kolmella eurolla kirpputorilta ostamani kengät niin loppuun, että uusien kenkien hankinnasta tuli ihan akuutti asia.  Ja jälleen kerran todistin itselleni, että uusia kenkiä ei kannata hankkia kiireessä eikä paniikissa. Alla kuva vanhoista rakkaista kengistäni, joista ei ole enää juuri mitään jäljellä.

Heti alkuun kenkäkaupoilla totesin, että koon 40 kenkiä ei ole tästä maasta täysin yksinkertaista löytää. Kauppoihin astuessani ensimmäinen kysymykseni oli aina, löytyykö kaupasta ylipäätään koon 40 kenkiä. Niin ikään sopivan kenkäparin löydyttyä kyseisestä kenkäparista tarjolla olevien kokojen tiedusteleminen oli ensimmäinen kysymykseni. Ensimmäisen kaupoissa kiertelyillan jälkeen jätin yhden hyvän ballerinaparin harkintaan. Seuraavana päivänä mennessäni kiireessä jumppaan poikkesin erääseen itselleni täysin tuntemattomaan kenkäkauppaan. Tällöin ihastuin eräisiin mustiin mielestäni persoonallisiin kävelykenkiin suunnattomasti. Kengät tuntuivat lievästi kireiltä (suurin kengistä löytynyt koko oli 39), mutta ajattelin ottaa riskin, sillä edellisenä päivänä minulle oli kerrottu, että kyllähän nahkakenkä vähän venyy. Olin uusista kengistäni onnellinen. Esitellessäni uudet kengät seuraavana päivänä eräälle työkaverilleni, hänen naamansa hieman valahti ja hänen ensimmäinen toteamuksensa oli, ”ai, olet ostanut itsellesi koulukengät”. Olin siis tietämättäni ostanut itselleni paikalliset koulukengät, joita koululaiset käyttävät koulupuvun kanssa. Silloin oivalsin myös kenkien kyljessä pienellä lukeneen ”back to school”-tekstin tarkoituksen. Kyseisenä päivänä silmäni osuivat kymmeniin sisarkenkiin pienten ja vähän isompienkin koululaisten jaloissa. Samalla huomasin, että kengät olivat minulle niin pienet, että varpaisiin ihan sattui. Alla kuva ostamistani koulukengistä.

Niin siinä sitten kävi, että tällä viikolla lahjoitin kengät eräälle työkaverilleni, jolla on kouluikäisiä lapsia. Hän lupasi, että kengät tulevat hyvään käyttöön. Itselleni ostin ne ensimmäisenä iltana löytämäni ballerinat, jotka jätin silloin harkintaan. Kyllä vähän harmitti, mutta onpahan taas yksi uusi muisto ja naurunaihe lisää. Alla kuva uusista hienoista perulaisista ballerinoistani.

Cunan päiväkodista tiedottaminen aiemmin esittelemälläni mäenrinteellä on nyt alkanut. Olemme jakaneet siellä ihmisten koteihin tiedotelehtisiä. Työ on tuntunut merkittävältä. Ainoana päänsärkynä ovat uhkaavasti haukkuvat koirat. Mutta siitäkin huolimatta, työ jatkukoon… Alla kuva pääasiassa työkaverini Tathianan tekemästä tiedotelehtisestä.